Onko elämää festarin jälkeen? / Is there life after the festival?

Duo Sal y Azúcar
Photo by Paula Partanen Productions

Antoisa, mutta työntäyteinen festariviikko on takana päin ja kulunut viikko on mennyt toipuessa. Todellisuudessa kaiken kiireen keskellä festariviikko oli virkistävintä mitä muistan pitkään aikaan tapahtuneen. Kampin sevillanastempaus oli hieno alku viikolle ja siitä oli ilo jatkaa loppuunmyydylle Avajaisklubille Kansallisteatterin Lavaklubilla.

Avajaisklubi oli itselleni suurin rutistus, sillä toimin klubin vastaavana tuottajana yhdessä hallituskumppanini Petrin kanssa ja olin lavalla peräti kolmeen kertaan. Klubin tuotin jo viime vuonna, joten tuottamisen kommervenkit olivat jo tuttuja lattianrakennuksen ja soundcheckin valvomisineen, mutta lisäjännitystä toivat sekä Anne Riikola-Sarkkilan tanssiryhmän Palavanan kuin flamencoduo Sal y Azúcarin ensiesiintymiset. Lisäksi hallitus päätti pistää itsensä todella likoon ja päättää illan esitykset hallituksen buleriasjuergaan. Jännitys aiheutti kirkkaissa valoissa, liukkaalla lattialla, 150 henkilön yleisön edessä pieniä haasteita kaikissa näissä numeroissa, mutta tyytyväinen täytyy kaikkineen olla! Palavanassa lavalla oli parhaimmillaan 10 tanssijaa, kitaristi ja laulaja ja mentiin asenteella "sopu sijaa antaa". Elina Robinsonin Duo Sal y Azúcarille koreografioima tangos de malaga y titi oli ensimmäinen duo- ja sooloveto ikinä, joten pienestä imperfektionismista huolimatta olimme tyytyväisiä vetoon. Samoin kylmiltään ilman yksiäkään treenejä vedetty buleimproveto näytti mitä flamenco parhaimmillaan voi hyvässä seurassa ja pilke silmäkulmassa olla.

Ensimmäinen festariviikonloppu huipentui Kirjasto 10:ssä ensimmäistä kertaa järjestettyyn flamencomusiikin ilmaistapahtumaan Flamencoa Stagella! Myös tämä tapahtuma oli menestys ja erityisesti niin sanottua "ei-flamencoa" yleisöä oli paikalla paljon. Tämän tapahtuman virkistämänä jaksoin vielä sunnuntai-illan tanssitunneille kun hetken levähdin Flamencokoulu FiestaFlamencan sohvalla.

Cursillo, Nino de los Reyes
Photo by Nea Granlund

Maanantaina saapui päätähtemme Nino de los Reyes Madridista ja pääsimme nauttimaan neljän päivän flamencokurssista herran johdolla. Pitkällisen pohdinnan jälkeen olin uskaltautunut ylimmän tason (edistyneet-ammattimaisesti treenaavat) kurssille ja vaikka jatkotason tangos näytti myös äärimmäisen hauskalta, olin lopulta todella tyytyväinen valintaani. Viime aikoina olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että motivoidun parhaiten hieman liian haastavasta materiaalista. Haastetta kurssilla riitti, enkä kaikkiin nyansseihin taipunut, mutta oli huippua huomata kuinka hyvin pysyn jo tuolla tasolla mukana! Motivaatio siis huipussaan jälleen! Nino de los Reyesin hurmaavasta seurasta saimme nauttia koko viikon ja herra vei kyllä sydämemme niin kursseilla, vapaa-ajalla seurustellessa kuin myöhemmin viikolla sekä backstagella että lavalla! Kävipä Nino saunassa ja avantouimassakin ja saavutti kunnioituksemme iäksi!

Perjantaina oli vuorossa Kotimainen ilta, johon olin kauhukseni lupautunut juontajaksi. Aamulla kotona juontoa harjoitellessa meinasi jo usko loppua kokonaan omiin kykyihini, mutta illalla lavalla pystyin vetämään juonnon täysin rennosti ja kädessä tukena olleeseen paperiin vilkaisemattakaan. Jälleen haasteen vastaanottaminen ja astuminen mukavuusalueen ulkopuolelle kannatti! Oleeeee!!
Illan aikana nautimme sekä kokeellisesta flamencosta Replaying Silence -teoksen muodossa että perinteisestä flamencosta Homenaje a la Familia Fernandez -teoksen muodossa. Väliajalla saimme kuulla päätähti Nino de los Reyesin ajatuksia flamencotanssijan arjesta ja flamencosta yleensä. Hieno ilta kaikenkaikkiaan!

Lauantaina oli kauan odotetun pääkonsertin aika ja oma päiväni alkoi roudaamisella, kun varapuheenjohtajani Katjalinan kanssa haalimme lavalle tarvittavat pöydän, tuolit ja muut tarvikkeet kasaan festarituottajien huolehtiessa tähdistä backstagella. Muut tähdet saapuivat Madridista parahiksi perjantai-iltapäivänä.  Iltapäivä ja ilta kului pääkonsettiin valmistautuessa ja illalla nautimme aivan uskomattoman hienosta teoksesta Inside Savoy-teatterissa! Hieno veto artisteilta! Ilta ja festari päättyivät illallisella ja karonkassa, jotka jatkuivat aamuun asti. Onnistuneen festarin jälkeen olimme kaikki juhlatunnelmissa! Kiitos kaikille osallistuneille! Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin!


-----------------------------------------------------------------

The work-intensive but joyful festival week is over and this passed week has been spent recovering. In reality, the festival week has been the most refreshing thing I can remember in a long time. We started with a successful sevillanas event at the Kamppi shopping center and after that it was great to carry on to the sold-out Opening club at Lavaklubi at the National theater.

Bulerias
Photo by Paula Partanen Productions

For me the Opening club was the most intensive event as I was in charge of producing the event with my fellow board member, Petri. I was also on stage three times. I had already produced the club last year so producing was full of familiar tasks including for example overseeing the floor construction and soundcheck. The real excitement came from the premieres of both Anne-Riikola Sarkkila's dance group Palavana and the flamenco duo Sal y Azúcar. In addition, the board decided to end the evening with a bulerias juerga. The excitement together with the bright lights, slippery floor and a 150 head audience produced some small errors but as a whole, the evening was a success. At best, Palavana featured 10 dancers, a singer and guitarist, and the the stage was quite packed. Also, the tangos de malaga y titi choreography by Elina Robinson for Duo Sal y Azúcar was our first ever duet and solo and even with small imperfections, we had to be pleased with our performance. The completely improvised bulerias juerga by board members presented what flamenco can at best be in good company.

The first festival weekend ended with the free of charge, first-time-ever event at Kirjasto 10 with flamenco music. I was so inspired by the event that I had the energy to attend my regular Sunday classes after a short break on the couch at the FiestaFlamenca flamenco school.

Our main performer Nino de los Reyes arrived from Madrid on Monday and we got to enjoy four days of classes with him. After much contemplation I had decided to attend the highest level (advanced/professionals) course. Although the mid level tangos classes seemed quite fun, I was in the end extremely happy with my decision. Lately I have come to the conclusion that I am most inspired by more challenge rather than less. The course produced challenges, and by no means could I fulfill all the nuances but I couldn't have been happier with how much I could actually do in that level! Motivation is at its peek right now! We had the pleasure of enjoying the company of Nino de los Reyes during the whole week at courses, during free time, in the backstage and on stage! What a charming personality and talent! During the week he also achieved our deepest admiration by visiting the sauna and avanto (hole in the ice)!

La Presidenta
Photo by Paula Partanen Productions

On Friday the festival program featured the Finnish evening and to my horror I had agreed to present the show! While practicing at home during the morning, I thought I would never survive but in the end on stage I was completely relaxed and did not even glance at the paper in my hand. What a great moment of stepping outside my comfort zone once again! Oleee!!! During the evening we enjoyed both of contemporary flamenco with Replaying Silence and traditional flamenco with Homenaje a la Familia Fernandez and during the intermission we got to hear the thoughts of our maestro and performer Nino de los Reyes. What a great evening all together!

Saturday was the day of the  long awaited main concert! I started my day with my vice president Katjalina by producing to the stage all the props and accessories required by Nino de los Reyes and his crew while our festival producers took care of our stars. The main concert preparations carried on during the afternoon and early evening and in the evening we got to enjoy the incredible performance Inside by Nino de los Reyes and his compañía who arrived from Madrid on Friday! What a great performance! The evening and the festival ended in dinner and celebration! After a successful festival the festive mood carried on long into the early hours of the morning. Thank you to all who participated! What a great motivation to carry on!

Flamencofestivaalia pukkaa / Coming up: Flamenco Festival

Viimeaikoina suurin osa vapaa-ajastani on mennyt ah niin antoisan flamencofestivaalin parissa, sillä puheenjohtajan "velvollisuuksiin" kuuluu muun muassa niin koko festivaaliporukan organisointi ja koordinointi yhdessä festivaalituottajien kanssa kuin festivaalin Avajaisklubin tuotantovastuu. Lisäksi olen lavalla useammassakin koreografiassa Avajaisklubin aikana ja lukemattomia tunteja on vierähtänyt koreografioiden parissa. Niin motivoivaa ja ilahduttavaa kuin tällainen työskentely onkin, joudun toteamaan, että aiemmin lupaamani juttu flamencomatkailun motivaatiotekijöistä saa odottaa keväämmälle.

Tässä festivaaliohjelma pähkinänkuoressa:

La 4.2. jotain tapahtuu Kampin keskuksessa... tulkaahan katsomaan klo 12!
La 4.2. Helsingin XIX Flamencofestivaalin Avajaisklubi Kansallisteatterin Lavaklubilla klo 19 (esitykset noin klo 19.30)
Su 5.2. Flamencoa Stagella! -ilmaistapahtuma Kirjasto10 klo 15-16
Ma 6.2. - To 9.2. Nino de los Reyesin tanssikurssit kolmelle tasolle Fiesta Flamencan tiloissa
Pe 10.2. Kotimainen ilta  Replaying Silence & Homenaje a la familia Fernández Kanneltalossa klo 19
La 11.2. Pääkonsertti: Nino de los Reyes: Inside Savoy-teatterissa klo 19

Lisätietoa: www.festivaali.flamenco.fi
Olé con olé! Toma que toma! Viva el Arte! #helsinginflamencofestivaali

by Kirsi Raitanen

------------------------------------------------------------

Lately most of my free time has gone to the oh-so-rewarding flamenco festival production as the duties of the Chair include among other things the organization and coordination of the whole festival team together with the festival producers and the production responsibilities of the Opening Club of the festival. Also I will be on stage in a couple of choreographies during the club, which means countless motivating and joyful hours spent training. So, unfortunately, the before-promised post on motivational factors of flamenco travel will have to wait until the Spring.

Here is the festival program in a nut shell:

Sat 4.2. Something is happening in Kamppi... come and see at 12!
Sat 4.2. The Opening Club of the XIX Helsinki Flamenco Festival at Lavaklubi (National Theater) 19 (show starts at 19.30)
Sun 5.2. Flamenco on Stage! an open event at Kirjasto10 at 15 to 16
Mon 6.2. - Thurs 9.2. Dance courses thought by Nino de los Reyes for three levels at Fiesta Flamenca
Fri 10.2. Finnish evening: Replaying Silence and Homenaje a la familia Fernández at Kanneltalo 19
Sat 11.2. Main concert: Nino de los Reyes: Inside at Savoy Theater 19

More information in Finnish: www.festivaali.flamenco.fi
Olé con olé! Toma que toma! Viva el Arte! #helsinginflamencofestivaali

Uskalluksen ja vahvuuden vuosi 2016 / Year 2016 of Daring and Strength

Moments of 2016
(Photos by me and Jaana Ollila)

Vuosi 2016 oli monella tapaa uskalluksen ja oman vahvuuden ymmärtämisen vuosi ja mitä pidemmälle vuosi kului, sitä selvemmin tämän ymmärsin. Keväällä otin vastaan Helsingin Flamencoyhdistyksen puheenjohtajan tehtävän toimittuani edellisen kauden yhdistyksen varapuheenjohtajana. Itselleni - flamencoa "vain" vajaat 7 vuotta harrastaneelle aficionadolle - tämä oli suuri harppaus. Etukäteen ja alkukaudesta huolenani olikin, miten minut otetaan jäsenistössä vastaan. Jo alkukesästä sain kuitenkin korvaamattoman arvokkaan neuvon arvostamaltani flamencolta: "mitä tahansa tapahtuu, esiinny aina vakuuttavasti. Sen jälkeen tartu puhelimeen. Muista, ettet ole yksin." Tätä neuvoa olen tämän jälkeen toteuttanut, vaikka puhelimeen olisin voinut toki tarttua useamminkin. Puheenjohtajana olen puolessa vuodessa oppinut lukemattoman paljon asioita, mutta ehkä tärkeimmiksi ovat osoittautuneet seuraavat oivallukset: selviän mistä vaan, avun pyytäminen ei ole heikkoutta ja yhteisössä on voimaa.

Vuosi on ollut uskalluksen ja omaan vahvuuteen luottamisen aikaa muutenkin. Pidettyäni kesän lomaa opinnoista, ryhdyin määrätietoisesti suorittamaan viimeisiä kursseja ja työstämään opinnäytetyötäni aikomuksenani saada opinnot suoritettua ennen joulua. Ja näin kävi, vaikka ajoittain motivaatio oli hukassa ja voimatkin vähissä. Valmistumiseni on nyt vuoden vaihteessa kiinni vain viimeisistä arvosanoista ja kevättalvella juhlitaan. Opinnäytetyötäni käsittelen tässä blogissa tarkemmin vielä lähiaikoina. Jälleen kerran sain todeta vahvuuksikseni organisointikyvyn, päämäärätietoisuuden ja peräänantamattomuuden.

Parhaiten omia vahvuuksiani ja uskallustani voin kuitenkin aina peilata flamencoharrastukseni kautta. Kesällä 2016 luin Eeva-lehdestä psykologi Maaret Kallion lainauksen "pitää kirjoittaa niin, että vähän pelottaa" (toukokuu 2016). Tämä ajatus soveltuu kaikkeen luovaan tekemiseen, itselläni toki myös blogin kirjoittamiseen, mutta erityisesti flamencoon muodossa "pitää tanssia niin, että vähän pelottaa". Vuoden viimeisen puoliskon aikana olenkin tätä ajatusta pitänyt kantavana voimana. Jo kesällä vierailin Madridissa Amor de Dioksella, mikä vaati aikamoista uskallusta. Vaikka keskitaso olikin minun taitotasolleni vaativuudessaan varmasti oikea kehittymisen kannalta, en olisi voinut olla tyytyväisempi, kun ensimmäisen tekniikkatunnin päätteeksi maestra María Juncal ei ehdottanut minulle siirtymistä alemmalle tasolle. Tai kun selviydyin Rafael Estevezin vaativista tunneista, vaikka ensimmäisen tunnin aikana vannoin jo, etten tule enää. Tuota taistelutahtoa hyödynsin myös myöhemmin syksyllä maestro Alfonso Losan edistyneet/ammattimaisesti treenaavat -tason tunnilla Helsingissä. Uskalsin astua ulos mukavuusalueelta ja se oli... niin vaativaa, mutta ah niin ihanaa...

Suurta uskallusta ja uskoa omiin kykyihin on vaatinut myös tämän syksyinen duettoprojekti. Tangos de malaga y titi -koreografian on minulle ja kanssaflamencalleni Jaanalle mittatilaustyönä tehnyt ihana ja säteilevä opettajamme Elina Robinson, muusikkoina projektissa ovat iki-ihana laulaja Sirpa Airisto ja taitava kitaristi Petri Lahtinen. Jo projektin alkaessa sovimme koreografin kanssa, että jokaisissa yhteistreeneissä saamme uutta materiaalia ja että kokonaisuus kootaan viisissä treeneissä ennen joulua. Ennen kaikkea projekti on antanut uskoa omiin taitoihin ja myös mahdollisuuden analysoida omaa tekemistä tavalla, joka ei ole ryhmätunnilla mahdollista. Koska treenivastuu on ollut meillä tanssijoilla itsellämme, olemme saaneet ottaa entistä enemmän vastuuta omasta tekemisestämme ja edistymisestämme. Projektin ansiosta olemme myös päässeet syventymään entistä tarkemmin flamencokoreografian rakentamisprosessiin, mikä on omalta osaltaan vahvistanut kokemusta. Paluuta tästä ei enää ole, sillä lopputulos on ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä runsaan kuukauden päästä Helsingin XIX Flamencofestivaalin Avajaisklubilla. Jo tässä vaiheessa haluankin kiittää duettopariani Jaanaa ja muusikkojamme hyvästä yhteistyöstä ja erityisesti opettaja-koreografiamme Elinaa luottamuksesta kykyihimme. Flamenco vahvistaa ja kantaa.

---------------------------------------------------------------------------------

Year 2016 was in many ways a year of daring and of understanding one's own strength. The further the year went, 

Moments of 2016
(Photos by Tita Valtanen, Sirpa
Airisto, Laura Rintamäki)

the better I realized this. At the end of Spring, I accepted the post of the Chair of Helsinki Flamenco Association after having acted as Vice Chair during the previous term. For me - an aficionado with "only" little under seven years of experience in flamenco - this was a big leap. Beforehand and in the beginning of the term I worried how I would be accepted amongst the members. However, early on I received some very valuable advice from a much appreciated flamenca: "whatever happens, act like you know what you are doing. Then pick up the phone. Remember that you are not alone." This advice I have tried to follow although, in hindsight, I could have picked up the phone more frequently. During the first six months of my chairmanship I have learned numerous things of which the most important once are: I can manage anything, asking for help is not a sign of weakness and together we are strong.

This year has been a time of daring and of trusting in one's strength in other aspects as well. After a much needed summer of rest, I attacked the rest of my studies and worked with my thesis with the aim of finishing before Christmas. Despite moments of nearly losing faith and bouts of losing motivation, I did reach my goal. My graduation only awaits a few more grades. At the end of winter there will be a reason to celebrate! Once again I got to recognize organizational skills and determination as my strenghts. My thesis will be handled in this blog with more depth shortly.

For me the best way to mirror my own strength and daring is through my hobby, flamenco. In the summer I read a quote from psychologist Maaret Kallio: "one must write with a hint of fear" (Eeva May 2016). This is true of anything creative and of course for me true also in blog writing, but most of all in flamenco dancing in the form "one must dance with a hint of fear". This thought I have carried with me for the rest of the year. Already during the summer I visited the legendary Amor de Dios academy in Madrid, which demanded some daring. Even though the mid-level course was most definitely the correct, while demanding level for me, I was incredibly pleased when maestra María Juncal did not suggest after the first class of technique that I move to the lower level. Or when I survived the week of classes with Rafael Estevez when I vowed during the first one not to return. This attitude I took with me in the fall to the advanced/professional level course of maestro Alfonso Losa. I dared to step outside my comfort zone, and it was... So challenging, but oh so wonderful...

A great deal of daring and belief in one's own skills has been also needed in this fall's duet project. The made-to-measure tangos de malaga y titi -choreography has been made for me and my fellow flamenca Jaana by our wonderful teacher Elina Robinson. As musicians we have the lovely singer Sirpa Airisto and skillful guitarist Petri Lahtinen. At the beginning of the project we agreed with the choreographer that in every practice together we will get new material and the whole choreography will be assembled in five practices before the Christmas break. Above all the project has given belief in one's own skills and the possibility to analyze one's own dancing.  As the main responsibility of training has been with us dancers, we have gotten the chance to be more even more in charge of our own learning and development. Thanks to this project we have also had the possibility of getting a closer grasp of assembling a flamenco choreography which has further strengthened the experience. Now there is no turning back as the duet will be performed first time at the opening club of the 19th Helsinki Flamenco Festival in early February. I want to already at this stage thank my duet partner Jaana and our musicians for great collaboration. And special thanks go to our radiant teacher-choreographer Elina for having trusted us. Flamenco will carry us on.

Moments of 2016 (Photos by me)

Puheenjohtajalta Letra 04/2016

Blogini palaa pian tauolta, mutta sitä ennen julkaisen aiemmin Letrassa 04/2016 julkaistun puheenjohtajan palstani.

My blog will be back shortly but in the meanwhile I publish my Letter from the Chair which has been previously published in Letra 04/2016. The text only in Finnish, sorry about that!

----------------------------------------------------------------

Flamencosta ja yhteisöllisyydestä

Photo by Paula Partanen Productions

Olen elämäni aikana harrastanut useita eri tanssilajeja, niin kansantansseja, hiphopia, modernia jazzia kuin afroakin, ennen kuin löysin flamencon. Vaikka kaikki nämä lajit ovat olleet minulle aikanaan tärkeitä ja niiden parissa olen tavannut ihania ihmisiä, ei mikään niistä ole vienyt minua mukanaan niin kuin flamenco. Mikään näistä muista lajeista ei ole aiheuttanut samankaltaista kokonaisvaltaista elämystä. Olen monesti pohtinut, mikä tekee flamencosta niin ainutlaatuista ja lähes yhtä useasti olen yrittänyt selittää ei-flamencoille tätä flamencon maagisuutta, siinä ikinä onnistumatta.

Kyse lienee siitä, että flamencosta löytyy jotain kaikille, niin kaikille sen piiriin kuuluville ihmisille kuin kaikille aisteillekin. Flamenco on suuria tunteita, se on kuin elämä, erään jäsenemme sanoin: yhtä aikaa ihanaa ja ihan kamalaa. Flamencon monimuotoisuus mahdollistaa kaikkien inhimillisten tunteiden ilmaisun surusta ja vihasta iloon ja intohimoon. Flamenco täyttää estetiikan kaipuun niin näkö- kuin kuuloaistinkin kautta ja onpa joskus sellainenkin olo, että flamencon voi melkein haistaa ja maistaa. Flamenco on myös ystäviä, tuttavia ja yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä.

Mitä tuo flamencon yhteisöllisyys sitten oikeastaan on? Se on sitä, että arvostamme toinen toisiamme riippumatta lajiin syventymisen tai osaamisen tasosta, ja huolimatta siitä luokittelemmeko itsemme tanssijoiksi, laulajiksi, muusikoiksi, fiilistelijöiksi vai kaikiksi edellä mainituiksi. Meillä pääkaupunkiseudun flamencoilla on uskomattoman hieno tilanne, sillä meillä on ympärillämme upea joukko flamencolle omistautuneita ihmisiä, niin ammattilaisia kuin harrastajiakin. Yhdyn Letran päätoimittajan pestin tässä numerossa jättävän Anne Riikola-Sarkkilan päätoimittajapalstallaan 4/2015 esiin tuomaan ajatukseen: “yhdistyksellä ja Letralla on tärkeä tehtävä ammattilaisten ja harrastajien kohtauspaikkana ja keskustelufoorumina. Ammattilainen tarvitsee harrastajia toimiakseen. Harrastajat tarvitsevat ammattilaisia oppiakseen ja kehittyäkseen.” Flamencossa - ja myös Helsingin Flamencoyhdistyksessä - on tilaa meille kaikille. Flamencoa riittää meille kaikille. Ja flamenco myös tarvitsee meitä kaikkia.

Flamencon monimuotoisuuden olen lopulta parhaiten oivaltanut toimiessani hallituksessa, ensin viime kaudella varapuheenjohtajana ja nyt kuluvalla kaudella puheenjohtajana. Jos ennen katsoin flamencoa puhtaasti harrastajan näkökulmasta, olen nyt saanut tutustua lähemmin myös flamencoammattilaisten maailmaan, oppinut liikuntatilan vaatimuksista ja flamencolattian kasaamisesta ja päässyt järjestämään niin pienempiä tapahtumia kuin kansainvälisen tason flamencofestivaaliakin. Olen myös saanut työskennellä yhdessä upeiden ihmisten kanssa, joiden rakkaus flamencoa ja yhdistystä kohtaan on käsin kosketeltavaa.

Kannustankin kaikkia yhdistyksen jäseniä osallistumaan niin yhdistyksen kuin muidenkin flamencoalan toimijoiden järjestämiin tapahtumiin, konsertteihin ja toimintaan. Jokaisella meillä on annettavaa yhteisöömme. Kohdataan toisemme ja keskustellaan avoimesti. Vaihdetaan ajatuksia toisiamme arvostaen, on kyse sitten yhdistyksen tilan tilanteesta, jäsenlehteen kirjoittamisesta, uusien tapahtumien järjestämisestä tai yksinkertaisesti flamencon hienouden ihmettelystä. Yhdistys on meidän kaikkien yhteinen. Yhdessä meissä on voimaa!

Letra 3/2016 Puheenjohtajalta

Blogitauon ollessa puolessa välissä julkaisen Helsingin Flamencoyhdistys ry:n jäsenlehden Letran numerossa 3/2016 aiemmin julkaistun puheenjohtajapalstani. Postaus vain suomeksi!

At the mid point of the break in bloggin, I will post my Letter from the Chair, which been previously published in the membership publication of Helsinki Flamenco Association, Letra 3/2016. The post is only in Finnish! Sorry about this!

-------------------------------------------------------------------

Rakkaat flamencot!

Photo: Paula Partanen
Productions

Muistan, kun elokuussa 2009 astelin Baila Bailaan Aura Ettalan (nyk. Tiainen) flamencon alkeistunneille. Enpä olisi uskonut, että vain seitsemän vuotta myöhemmin kirjoittaisin teille ensimmäistä Helsingin Flamencoyhdistys ry:n puheenjohtajan palstaani. En myöskään olisi voinut kuvitella, että flamenco olisi vienyt minut niin täysin mukanaan, että yksi suosituimmista ajanviettotavoistani olisi lasi viiniä ja youtubellinen flamencovideoita!

Puheenjohtajuuden lisäksi tähän kesään on mahtunut muutakin uutta ja jännittävää flamencon saralla, sillä vierailin ensimmäistä kertaa Madridissa sijaitsevassa Centro de Flamenco y Danza Española Amor de Dioksella (”Amorilla”). Osallistuin elokuussa aiemmin Helsingissäkin vierailleiden maestrojen María Juncalin ja Alfonso Losan johtaman Veranos Flamencos de Amor de Dios –kurssin ensimmäiselle viikolle. Vierailevana opettajana tuolla viikolla oli äärimmäisen vaativaa materiaalia opettanut Rafael Estevez. Vaikka viikko oli ajoittain sekä aivoille että jaloille aikamoinen koettelemus, oli upea kokemus saada seurata vierestä Juncalin uskomatonta vartalotyöskentelyä, Losan räjähtävää rematointia ja Estevezin rytmitaiturointia. Ja jälleen kerran todeta, että nauttiakseen flamencosta ei tarvitse osata kaikkea heti, eikä maailma kaadu, vaikkei kaikkea oppisikaan. Kun viikko huipentui vielä perjantai-iltana María Juncalin ja Alfonso Losan yhteisesitykseen kurssin ohjelmistoon kuuluvassa Noches en el Estudio 4 -tilaisuudessa, en olisi voinut olla tyytyväisempi ensimmäiseen vierailuuni Amorilla. Osallistuminen legendaarisen flamencokoulun kurssille lukemattomista muista maista tulevien oppilaiden kanssa antoi minulle roppakaupalla uutta näkökulmaa ja motivaatiota syksyn tunneille. Kannustan kaikki lähtemään Espanjaan kokemaan flamencoa, katsomaan esityksiä ja treenaamaan.

Tämän kesän aikana olen jälleen muistanut, että flamencossa on uskomatonta voimaa, joka parhaimmillaan kantaa kaikkien vaikeuksien yli. Lyhyehkön kokemukseni perusteella flamenco edellyttää uskallusta, haavoittuvaisuutta ja tahtoa ja opettaa armollisuutta itseä kohtaan. Se myös vahvistaa ja antaa uskoa itseen. “Vaikeuksien kautta voittoon” lienee flamencolle hyvä iskulause! Flamencon henki myös yhdistää ihmisiä. Madridissa oli upeaa huomata, miten hyvä yhteishenki meille kurssilaisille syntyi viikon kurssin aikana. Videoita jaettiin, toisiamme kannustettiin ja yhdessä naurettiin niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Samaa yhteishenkeä olen saanut kokea myös Helsingissä flamencotunneilla ja -tapahtumissa. Kiitos tästä kuuluu kaikille kanssaflamencoilleni, joiden kanssa olen saanut kokea, tuntea ja hengittää flamencoa!

Elämme tällä hetkellä toimitilan suhteen haastavia aikoja, mutta jaksan uskoa siihen, että yhdessä selviämme tästäkin tilanteesta. Haluankin kiittää kaikkia tähän mennessä apua antaneita ja tarjonneita! Jokainen yhdistyksen jäsen on arvokas ja jokaisen panos ja apu otetaan kiitollisena vastaan. Vetäkää siis rohkeasti minua tai muita hallituslaisia hihasta, laittakaa sähköpostia tai lähestykää meitä Facebookissa, kuulemme mielellämme ajatuksianne! Toivottavasti tapaamme tulevan kauden aikana erilaisissa tapahtumissa ja kursseilla!

Flamencoterveisin,

Minna Saalpo

Blogi lomailee / Blog on a break

Photo by Paula Partanen
Productions

Minna en el Mundo -blogi lomailee loka- ja marraskuun 2016 ja palaa jälleen tulille joulukuussa 2016.

Näiden kahden kuukauden aikana blogin kirjoittaja syventyy viimeistelemään opintonsa Haaga-Heliassa viimeisten kurssien ja opinnäytetyön parissa sekä hoitamaan Helsingin Flamencoyhduistyksen puheenjohtajan vastuullista tehtävää.

Joulukuussa palataan kirjoittajan flamencomatkailun motivaatiotekijöitä käsittelevään opinnäytetyöhön, työn alla olevaan tangos-projektiin, puheenjohtajuuden ja festivaalituotannon iloihin sekä syksyn tapahtumiin.

Väliajalla blogin lukijat voivat tutustua oheiseen virtuaaliseen cv:hen.
Linkki: Minna Saalpo Virtual CV

Nautinnollista syksyä kaikille lukijoille!

 ---------------------------------------------------------------

Shoes by Artefyl 

Minna en el Mundo -blog will be on a break from October to November 2016 and will be back in action in December 2016.

During these two months the blogger will be finishing her studies at Haaga-Helia School of Applied Sciences and working on final courses and her thesis. She will also dedicate time to her responsible duties as the Chair of Helsinki Flamenco Association.

In December the blog will be back with news on the motivational factors of flamenco travel, with the on-going tangos project, the joys of working with the association and on festival duties and overall on everything that has happened during the fall!

Enjoyable fall to all of my readers!

Syksy on taas / Once again it is Fall

Compañía Mrs. Robinson

(Photo by Sirpa Airisto)

Mistä huomaa, että syksy on tullut? Ensinnäkin ilma tuoksuu erilaiselta. Toisekseen koulu alkaa. Jo pari viikkoa sitten jatkoin kesätauolla ollutta opinnäytetyötäni flamencomatkailun motivaatiotekijöistä. Seuraavaksi vuorossa ovat kyselystä saatua tietoa syventävät teemahaastattelut ja niiden analysointi. Kuluvalla viikolla alkoivat myös syksyn kurssit - ja opintojen viimeiset kurssit. Uskomatonta ajatella, että marraskuun lopussa olen suorittanut kaikki matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelman kurssit! Vuoden loppuun mennessä aion saada myös kirjoitettua ja esitettyä opinnäytetyöni. Mitä ihmettä sitten keksinkään? Ehkäpä saan vihdoin päätökseen seuraavan keittokirjaprojektini, joka on ollut parisen vuotta ajatuksissani takavasemmalla. Tai ehkäpä ohjelmassa onkin jotain ihan uutta ja jännittävää, kuka tietää!

Flamencotunnit ovat jälleen myös alkaneet ja tänä syksynä ohjelmassa on alegriasta, buleriasta ja tangos de malagaa. Uusia kuvioita ja tuulia on ohjelmassa, sillä tanssiopintoihin liittyy tällä kertaa myös rytmiikan ja laulun opiskelua sekä ehkä jotain muutakin jännittävää... siitä sitten lisää myöhemmin. Syyskauden alussa yllätimme myös monivuotisen opettajani Elinan pienellä Mrs. Robinson -flashmobilla hänen elokuisten häidensä kunniaksi. Tuo pieni projekti oli täynnä pieniä ilon hetkiä, kun ensin suunnittelimme yllätyksen ja pääsimme rakkaan opettajamme sillä yllättämään. Mahtavaa tiimityötä ja lämpöisiä tunteita! :) Opettajamme kunniaksi tehty minihamekoreografiamme sai meidät jopa vitsailemaan, että perustamme Compañía Mrs. Robinson -nimisen keikkailevan ryhmän. Ja viimeinen biisi vedetään aina minihameessa. :)

-------------------------------------------------------------------

Syksy, Fall

(Photo by Jukka Söderholm)

How do you know that Fall has come? First the air starts to smell in a different fragrance. Then schools begin. I already began work on my thesis on the motivational factors of flamenco travel a few weeks ago. Next I will be working on the theme-based interviews that will give further insights to the results of the questionnaire conducted in the Spring. This week we also started with the courses for this Fall - the last courses of the program. I can't believe that after these final courses, I will have completed all the courses of the Travel Management Curriculum! By the end of the year I plan to have finished with writing and presenting my thesis. What will I come up after that? Maybe I can finally continue and finish my recipe book project that has been on hold for the last couple of years. Or maybe I will come up with something completely new and exciting. Who knows!


We have also started with flamenco classes again. This Fall I will be working with alegrias, bulerias and tangos de malaga. There will be some new insights as now my dance studies also include a bit of  rhythm and singing. And maybe there is even something a bit special on store... more about that later. To begin the Fall term we also held a Mrs. Robinson flashmob to honor the marriage of the lovely Elina, my teacher for many years now. That small project was full of moments of joy as we planned it and got to surprise Elina with it. What a great show of team work and warm feelings! :) Our mini skirt choreography in honor of our teacher made us even joke that we will start a flamenco dance company, Compañía Mrs. Robinson. And the encore will always be performed in mini skirts!