Puheenjohtajalta, Letra 2/2017

Kuten on jo perinteeksi muodostunut, julkaisen aiemmin Helsingin Flamencoyhdistys ry:n jäsenlehdessä Letrassa (2/2017) julkaistun puheenjohtapalstani. Teksti vain suomeksi!

As has become the custom, I will publish here (in Finnish only) my Letter from the Chair that has previously been published in Helsinki Flamenco Association's membership publication Letra (2/2017).

Sal y Azúcar, Las Rosas, Palavana
Photos by: Matti Sten

-----------------------------

Flamencon eksotiikasta

Valmistuin tänä keväänä Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelmasta. Tämän johdosta järjestin valmistujaisjuhlat, joiden ohjelmaan kuului flamenco-opetusta, Duo Sal y Azúcarin esitys ja flamencojuerga buleriaksen muodossa (kiitos Jaana, Sirpa, Petri ja Elina!).

Valmistujaisohjelma muistutti minua tärkeästä asiasta, nimittäin siitä, kuinka uskomattoman eksoottista flamenco itse asiassa suurelle yleisölle onkaan! Kun itse on jatkuvasti aktiivisena flamencoharrastajana ja flamencoyhdistyksen puheenjohtajana sisällä flamencokulttuurissa, niin unohtuu tuo tosiasia helposti. Itselleni flamenco on osa lähes päivittäistä elämääni joko treenaamisen, musiikin kuuntelun, videoiden katselun tai yhdistyksen asioiden hoidon muodossa. Muille ihmisille flamenco kuitenkin on jotain todella erilaista ja jännittävää.

Koen olevan onnekas siinä kuinka hienosti valmistujaisteni vieraat lähtivät tähän uuteen ja jännittävään asiaan mukaan, sillä lähes jokainen vieraistani osallistui opetussessioon ikään ja sukupuoleen katsomatta. Opetussessio antoi mahtavan perustan sen jälkeen ohjelmassa olleiden esitysten katsomiselle. Moni vieraista totesi, että kun oli itse päässyt kokeilemaan, tajusi paremmin kuinka vaativa kokonaisuus flamenco on. Erityisesti ranteiden pyöritys tuntui kiehtovan vieraitani ja moni ihmettelikin, miten ranteiden pyöritykseen on mahdollista yhdistää muita elementtejä kuten piruetteja ja rytmiikaltaan vaativiakin koputuksia, kropan käytöstä ja ilmaisusta puhumattakaan.

Toinen vieraitani hämmentänyt asia oli jaleointi. Kovasti kyseltiin, minkä ihmeen vuoksi esiintyjät huutelivat toisilleen ja kuuluiko se asiaan. Jaleointi oli tuntunut vieraille kovin eksoottiselta, minkä toki ymmärtääkin, kun suomalaiseen perinteeseen kuuluu ennemmin hiljaisesti ja keskittyneesti seuraaminen kuin esitykseen osallistuminen. Vieraiden korviin tuttuna sanana oli jäänyt soimaan olé, vaikka todellisuudessa monia muitakin jaleoita esitysten aikana kuultiin. Jälleen kerran tämä oli minulle hyvä opetus siitä, kuinka eksoottista flamenco kokonaisuutena on. Esitys on siihen osallistuvien tanssijoiden ja muusikoiden summa, joka rakentuu yhteisistä pelisäännöistä, yhdessä tekemisestä ja toistensa kannustamisesta ja tukemisesta.

Koska flamenco on osiensa summa, muodostaa se myös kovin vaativan kokonaisuuden. Anna Autio kirjoitti Letran numerossa 1/2017 siitä kuinka jo alkuunsa vaativalta vaikuttanut harrastus muuttuu vain vaativammaksi mitä enemmän sitä opiskelee. Lisäksi samaisessa lehdessä Kaari Martin mainitsi tanssin opiskelun vaativan tanssimisen lisäksi myös katsomista. Mielestäni molemmat ovat oikeassa. Flamencon ollessa kyseessä lisäisin kuitenkin vielä oppimisen vaativan myös kuuntelua, niin oman itsen, tanssi- ja muusikkotovereiden kuin rytmienkin kuuntelua, jopa treenivideoiden kuuntelua, jotta kokonaisuuteen pääsee kiinni. Se, jos mikä tekee flamencosta niin antoisaa!

Aurinkoista flamencokesää toivottaen!

Puheenjohtajalta Letra 04/2016

Blogini palaa pian tauolta, mutta sitä ennen julkaisen aiemmin Letrassa 04/2016 julkaistun puheenjohtajan palstani.

My blog will be back shortly but in the meanwhile I publish my Letter from the Chair which has been previously published in Letra 04/2016. The text only in Finnish, sorry about that!

----------------------------------------------------------------

Flamencosta ja yhteisöllisyydestä

Photo by Paula Partanen Productions

Olen elämäni aikana harrastanut useita eri tanssilajeja, niin kansantansseja, hiphopia, modernia jazzia kuin afroakin, ennen kuin löysin flamencon. Vaikka kaikki nämä lajit ovat olleet minulle aikanaan tärkeitä ja niiden parissa olen tavannut ihania ihmisiä, ei mikään niistä ole vienyt minua mukanaan niin kuin flamenco. Mikään näistä muista lajeista ei ole aiheuttanut samankaltaista kokonaisvaltaista elämystä. Olen monesti pohtinut, mikä tekee flamencosta niin ainutlaatuista ja lähes yhtä useasti olen yrittänyt selittää ei-flamencoille tätä flamencon maagisuutta, siinä ikinä onnistumatta.

Kyse lienee siitä, että flamencosta löytyy jotain kaikille, niin kaikille sen piiriin kuuluville ihmisille kuin kaikille aisteillekin. Flamenco on suuria tunteita, se on kuin elämä, erään jäsenemme sanoin: yhtä aikaa ihanaa ja ihan kamalaa. Flamencon monimuotoisuus mahdollistaa kaikkien inhimillisten tunteiden ilmaisun surusta ja vihasta iloon ja intohimoon. Flamenco täyttää estetiikan kaipuun niin näkö- kuin kuuloaistinkin kautta ja onpa joskus sellainenkin olo, että flamencon voi melkein haistaa ja maistaa. Flamenco on myös ystäviä, tuttavia ja yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä.

Mitä tuo flamencon yhteisöllisyys sitten oikeastaan on? Se on sitä, että arvostamme toinen toisiamme riippumatta lajiin syventymisen tai osaamisen tasosta, ja huolimatta siitä luokittelemmeko itsemme tanssijoiksi, laulajiksi, muusikoiksi, fiilistelijöiksi vai kaikiksi edellä mainituiksi. Meillä pääkaupunkiseudun flamencoilla on uskomattoman hieno tilanne, sillä meillä on ympärillämme upea joukko flamencolle omistautuneita ihmisiä, niin ammattilaisia kuin harrastajiakin. Yhdyn Letran päätoimittajan pestin tässä numerossa jättävän Anne Riikola-Sarkkilan päätoimittajapalstallaan 4/2015 esiin tuomaan ajatukseen: “yhdistyksellä ja Letralla on tärkeä tehtävä ammattilaisten ja harrastajien kohtauspaikkana ja keskustelufoorumina. Ammattilainen tarvitsee harrastajia toimiakseen. Harrastajat tarvitsevat ammattilaisia oppiakseen ja kehittyäkseen.” Flamencossa - ja myös Helsingin Flamencoyhdistyksessä - on tilaa meille kaikille. Flamencoa riittää meille kaikille. Ja flamenco myös tarvitsee meitä kaikkia.

Flamencon monimuotoisuuden olen lopulta parhaiten oivaltanut toimiessani hallituksessa, ensin viime kaudella varapuheenjohtajana ja nyt kuluvalla kaudella puheenjohtajana. Jos ennen katsoin flamencoa puhtaasti harrastajan näkökulmasta, olen nyt saanut tutustua lähemmin myös flamencoammattilaisten maailmaan, oppinut liikuntatilan vaatimuksista ja flamencolattian kasaamisesta ja päässyt järjestämään niin pienempiä tapahtumia kuin kansainvälisen tason flamencofestivaaliakin. Olen myös saanut työskennellä yhdessä upeiden ihmisten kanssa, joiden rakkaus flamencoa ja yhdistystä kohtaan on käsin kosketeltavaa.

Kannustankin kaikkia yhdistyksen jäseniä osallistumaan niin yhdistyksen kuin muidenkin flamencoalan toimijoiden järjestämiin tapahtumiin, konsertteihin ja toimintaan. Jokaisella meillä on annettavaa yhteisöömme. Kohdataan toisemme ja keskustellaan avoimesti. Vaihdetaan ajatuksia toisiamme arvostaen, on kyse sitten yhdistyksen tilan tilanteesta, jäsenlehteen kirjoittamisesta, uusien tapahtumien järjestämisestä tai yksinkertaisesti flamencon hienouden ihmettelystä. Yhdistys on meidän kaikkien yhteinen. Yhdessä meissä on voimaa!

Letra 3/2016 Puheenjohtajalta

Blogitauon ollessa puolessa välissä julkaisen Helsingin Flamencoyhdistys ry:n jäsenlehden Letran numerossa 3/2016 aiemmin julkaistun puheenjohtajapalstani. Postaus vain suomeksi!

At the mid point of the break in bloggin, I will post my Letter from the Chair, which been previously published in the membership publication of Helsinki Flamenco Association, Letra 3/2016. The post is only in Finnish! Sorry about this!

-------------------------------------------------------------------

Rakkaat flamencot!

Photo: Paula Partanen
Productions

Muistan, kun elokuussa 2009 astelin Baila Bailaan Aura Ettalan (nyk. Tiainen) flamencon alkeistunneille. Enpä olisi uskonut, että vain seitsemän vuotta myöhemmin kirjoittaisin teille ensimmäistä Helsingin Flamencoyhdistys ry:n puheenjohtajan palstaani. En myöskään olisi voinut kuvitella, että flamenco olisi vienyt minut niin täysin mukanaan, että yksi suosituimmista ajanviettotavoistani olisi lasi viiniä ja youtubellinen flamencovideoita!

Puheenjohtajuuden lisäksi tähän kesään on mahtunut muutakin uutta ja jännittävää flamencon saralla, sillä vierailin ensimmäistä kertaa Madridissa sijaitsevassa Centro de Flamenco y Danza Española Amor de Dioksella (”Amorilla”). Osallistuin elokuussa aiemmin Helsingissäkin vierailleiden maestrojen María Juncalin ja Alfonso Losan johtaman Veranos Flamencos de Amor de Dios –kurssin ensimmäiselle viikolle. Vierailevana opettajana tuolla viikolla oli äärimmäisen vaativaa materiaalia opettanut Rafael Estevez. Vaikka viikko oli ajoittain sekä aivoille että jaloille aikamoinen koettelemus, oli upea kokemus saada seurata vierestä Juncalin uskomatonta vartalotyöskentelyä, Losan räjähtävää rematointia ja Estevezin rytmitaiturointia. Ja jälleen kerran todeta, että nauttiakseen flamencosta ei tarvitse osata kaikkea heti, eikä maailma kaadu, vaikkei kaikkea oppisikaan. Kun viikko huipentui vielä perjantai-iltana María Juncalin ja Alfonso Losan yhteisesitykseen kurssin ohjelmistoon kuuluvassa Noches en el Estudio 4 -tilaisuudessa, en olisi voinut olla tyytyväisempi ensimmäiseen vierailuuni Amorilla. Osallistuminen legendaarisen flamencokoulun kurssille lukemattomista muista maista tulevien oppilaiden kanssa antoi minulle roppakaupalla uutta näkökulmaa ja motivaatiota syksyn tunneille. Kannustan kaikki lähtemään Espanjaan kokemaan flamencoa, katsomaan esityksiä ja treenaamaan.

Tämän kesän aikana olen jälleen muistanut, että flamencossa on uskomatonta voimaa, joka parhaimmillaan kantaa kaikkien vaikeuksien yli. Lyhyehkön kokemukseni perusteella flamenco edellyttää uskallusta, haavoittuvaisuutta ja tahtoa ja opettaa armollisuutta itseä kohtaan. Se myös vahvistaa ja antaa uskoa itseen. “Vaikeuksien kautta voittoon” lienee flamencolle hyvä iskulause! Flamencon henki myös yhdistää ihmisiä. Madridissa oli upeaa huomata, miten hyvä yhteishenki meille kurssilaisille syntyi viikon kurssin aikana. Videoita jaettiin, toisiamme kannustettiin ja yhdessä naurettiin niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Samaa yhteishenkeä olen saanut kokea myös Helsingissä flamencotunneilla ja -tapahtumissa. Kiitos tästä kuuluu kaikille kanssaflamencoilleni, joiden kanssa olen saanut kokea, tuntea ja hengittää flamencoa!

Elämme tällä hetkellä toimitilan suhteen haastavia aikoja, mutta jaksan uskoa siihen, että yhdessä selviämme tästäkin tilanteesta. Haluankin kiittää kaikkia tähän mennessä apua antaneita ja tarjonneita! Jokainen yhdistyksen jäsen on arvokas ja jokaisen panos ja apu otetaan kiitollisena vastaan. Vetäkää siis rohkeasti minua tai muita hallituslaisia hihasta, laittakaa sähköpostia tai lähestykää meitä Facebookissa, kuulemme mielellämme ajatuksianne! Toivottavasti tapaamme tulevan kauden aikana erilaisissa tapahtumissa ja kursseilla!

Flamencoterveisin,

Minna Saalpo