Ja kohta on jo joulu / And soon Christmas is upon us

Vallila 1.12.2015 (by me)

Viimeisestä blogipostauksestani on hurahtanut jo lähes kaksi kuukautta. Pahoittelut hiljaisuudesta, koulu- ja hallitushommat ovat vieneet mukanaan.

Marras- ja joulukuu ovat olleet melko flamencontäyteiset. Marraskuun puolivälissä saimme nauttia Flamencokoulu Fiesta Flamencan Johanneksenluolassa järjestetystä Flamenco Nordico -esityksestä, jossa nähtiin makupaloja Katja Lundenin ja Emilia Ahon uudesta, tammikuussa ensi-iltansa saavasta teoksesta. Katjan ja Emilian lisäksi tanssijana meitä ihastutti Tove Djupsjöbacka, jonka ihana, rytmillä ja tunnelmalla leikittelevä alegrias muistutti taas, mistä flamencossa onkaan kyse. Muusikkoina illassa oli pohjoismaalaista flamencoeliittiä, laulajana ihastuttava Pepita Rohde (DK) ja kitaristina taitava Emil Pernblad (SE).

Marraskuun lopussa kävin katsomassa Kanneltalossa upean flamencoa ja looppausta yhdistelevän Replaying Silence -teoksen, jonka taiturimaisesta toteutuksesta vastasivat kitaristi Okko Meinilä, perkussionisti Sami Rönkä ja tanssija Rodrigo Gonzalez. Mahtavaa työtä, toivottavasti teos saa lisäesityksiä. Suosittelen kaikille! Olé!

Tangos chicas + Elina
(Photo by Anna Murtola)

Helsingin Flamencoyhdistyksen pikkujouluja vietettiin kotoisalla peñallamme ja itsekin kävin lavalla pyörähtämässä osana opettajani Elina Lehtolan jatkoryhmää. Esitimme pikkujoulyleisölle naisellisen ja juurevan tangoksen. Mikä ilo tanssia ihanien naisten kanssa! Muusikkoina meillä olivat iki-ihanat laulaja Anna Murtola ja kitaristi Okko Meinilä sekä palmaksissa ihana "ope" Elina. Pikkujoulut huipentuivat riehakkaisiin sevillanaksiin ja rumban pyörteisiin. Huiput kemut, niin kuin flamencoilta voi odottaa! Viva la fiesta de Navidad!

Itsenäisyyspäivänä (6.12.) meillä oli ilo vastaanottaa läheisimmät vierailulle uuteen kotiimme Konepajalle, kun molempien vanhemmat ja aviomieheni siskon perhe saapuivat kaikki joukolla juhlapäivää viettämään. Ensimmäiset kaverit ovat myös vierailleet luonamme ja toivottavasti ensi vuonna vietämme monet mukavat sunnuntaikahvit ja illanvietot unelmakodissamme!

Tientos Manuel Liñan
(Photo by Laura Rintamäki)

Viime viikonloppuna meillä oli Helsingissä vielä upea tilaisuus nauttia hurmaavan espanjalaisen flamencovirtuoosin Manuel Liñanin tanssikursseista. Osallistuin jatko-edistyneet tason kurssille, jossa työstettiin pitkä pätkä ihanaa tientosta. Vaikka treenaankin ahkerasti ja välillä tanssi on yhtä iloa ja välillä taas hampaiden kiristystä, oikeastaan näillä kursseilla, joissa joutuu ihan äärirajoille, vasta huomaa kuinka paljon tanssi onkaan taas mennyt eteenpäin.

Nyt on joululoman aika ja tanssikengät - ja tanssijan jalat, kroppa ja sielu - saavat hetken levähtää. On aika kääntää katse pikkuhiljaa ensi vuoteen. Siellä odottaa flamencomatkailua käsittelevä opinnäytetyö, helmikuinen Helsingin flamencofestivaali ja kesällä ehkä parikin matkaa, ainakin Berliiniin ja ehkä, jos hyvin käy, niin myös jo pitkään odottamani matka ihanaan Madridiin. ❤️

Rentouttavaa joulunaikaa Konepajalta! Feliz Navidad desde Konepaja!

-------------------------------------------------------------------

Flamenco Nórdico (by me)

It's been nearly two months since my last blog post. Apologies that I have been so busy with school and board activities!

November and December have been quite flamenco-filled. In mid-November we had the pleasure of enjoying the Flamenco Nórdico collective at the St. John's Cave (Cueva de San Juan) of flamenco school Fiesta Flamenca. The audience was thrilled to see bits of the new choreography made for flamenco dancers Katja Lunden and Emilia Aho, the full premiere will be in January. In addition to Katja and Emilia, Tove Djupsjöbacka danced a lovely, rhythmic and fun-filled alegrias which reminded at least me of the deepest essence of flamenco. We also were treated with the lovely singing of Pepita Rohde (DK) and guitar playing of Emil Pernblad (SE).

At the end of November I visited Kanneltalo to see the magnificent Replaying Silence which combined flamenco and looping. This masterful piece was the work of guitarist Okko Meinilä, percussionist Sami Rönkä and dancer Rodrigo Gonzalez. Absolutely great! I hope there will be further shows and urge you all to go see it! Olé!

Tangos (Photo by Janita Halonen)

The Christmas party of Helsinki Flamenco Association was also celebrated at our cozy peña and I also did a little spin on stage as a part of my teacher Elina Lehtola's advanced group. We performed a womanly and earthy tangos. What a great pleasure to perform with these lovely ladies! As musicians we had the ever-great singer Anna Murtola and guitarist Okko Meinilä with our lovely teacher Elina on palmas. At the latter part of the evening everybody joined in for joyful sevillanas and rumba. Great party as always with flamencos! Viva la fiesta de Navidad!

On Finnish Independence Day (6.12.) we had the joy of welcoming our loved ones to our new home on Konepaja as both of our parents and my husband's sister's family came to celebrate the festive day with us. We have also had the pleasure to welcome some of our friends for a visit and hope to organize more Sunday coffee meetings and get-to-togethers in our dream home next year!

Last weekend we in Helsinki had the fabulous opportunity of enjoying of the dance courses of the virtuous and charming flamenco dancer Manuel Liñan. I took part in the advanced level course where we worked on a quite a long tientos choreography. Even though I train actively and sometimes dance is a great joy and sometimes a source of pain, it is on these courses that I always realize how much my dance has gone further.

Now it's time for Christmas holiday and the dancing shoes - and the dancer's feet, body, head and soul - get to rest a while. It is time start slowly thinking about next year. There awaiting me is my thesis on flamenco travel, the Helsinki flamenco festival in February and during the summer perhaps even a couple of trips, at least to Berlin and maybe, if we're lucky, also the long-awaited trip to lovely Madrid. ❤️

I wish you a lovely Christmas time from Konepaja! Feliz Navidad desde Konepaja!

Christmas sevillanas (Photo by Tita Valtanen)

Elämää kantakaupungissa / Life in the Inner City

Linnanmäki

Olemme nyt asuneet mieheni kanssa Vallilan Konepajalla runsaat kaksi viikkoa ja kantakaupungissa asuminen on juuri niin kivaa kuin muistinkin. Ilahdun joka kerta, kun parvekkeen oven ollessa auki kuulen raitiovaunun kirskahduksen, kun se kulkee viereisellä kadulla. Minua sykähdyttää, kun katson ulos saunamme ikkunasta, näen vaijerin varassa roikkuvan katuvalon. Näitä valoja eräs ystäväni kerran sanoi aavemaisiksi. Minä taas pidän niistä. Nautin siitä, että parvekkeelta ja olohuoneemme ikkunasta näkyy Linnanmäki.

Kantakaupungissa asumisessa on kieltämättä hyvät puolensa. Minulla on kävelymatka töihin, kampaajalle ja flamencotunneille. Mitä muuta voisin toivoa. Lisäksi kun haluan viihdytystä, minun ei tarvitse kuin astua ulos kotiovesta ja kävellä lyhyt matka mihin tahansa suuntaan ja kaikki on ulottuvillani. Keskustaankin pääsee hetkessä, no, sillä raitiovaunulla. :)

Viime lauantaina nautiskelimme ihanasta flamencosta vain noin sadan metrin päässä kotioveltamme Kuortaneenkadulla sijaitsevassa kulttuuritila-kahvila-baari LeSpácessa. Baarin miljöö on viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä ja vaikka tarjoiluissa ja istumajärjestelyissä oli viime lauantaina pientä kehittämisen tarvetta, on tuo tila ihanteellinen flamencon esittämiselle. Pieni, intiimi tila, josta flamencokoputusten aiheuttama ääni ja tärinä ei kantaudu mihinkään varsinkaan viikonloppuna Olé! Tällaisia tiloja tarvittaisiin enemmän. Voin myös varauksetta suositella Brindamos Flamenco -tapahtumia, lisää on kuulemma tulossa.

Tänäiltana kävimme kävelemässä myös Linnanmäellä ja ihailemassa Valokarnevaaleja. Mahtava idea tuoda hieman lisävaloa tähän muuten niin synkkään vuodenaikaan. Tosin, nythän olemme saaneet nauttia todella aurinkoisesta ilmasta Helsingissä. Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia syysauringosta omalla lasitetulla parvekkeella aamukahvia siemaillen!

Viva la vida!

The sunny side of life

---------------------------------------------------------------

My husband and I have now lived at Konepaja in Vallila for a little over two weeks and living in the inner city is just as fun as I remembered. I feel excited every time I have the balcony door open and I hear the sound of the tram passing our building. I am elated when I look out of the window of our sauna and see the street lights hanging from a cable wire across the street. One of my friends once called these street lights spooky, but I love them. I enjoy the sight of amusement park Linnanmäki from our living room window and balcony.

Living in the inner city does have it's great points. I am within walking distance from work, my hair dresser's and from flamenco classes. What more could I ask for. In addition, when I am in need of entertainment I just walk outside and within a short walking distance away to any direction I can find anything my heart desires. The city center is a very short distance away - well, with the aforementioned tram. :)

Last Saturday we enjoyed a delightful flamenco show approximately a hundred meters from our home in the cultural space-café-bar LeSpáce on Kuortaneenkatu. The atmosphere of the bar is pleasant and the staff friendly. Although there were some problems with the beverages served and the seating arrangements, this space is ideal for flamenco. A small, intimate space in a neighborhood where no one is annoyed by the noise and tremor caused by the zapateado footwork of flamenco especially during the weekend. Olé! We need more spaces like this! I can also recommend the Brindamos Flamenco events, I hear there are more to come!

Tonight we took a stroll to Linnanmäki to enjoy the Carnival of Lights. What a great idea to bring a little bit of extra light to this otherwise so dark time of the year. Although, we have had the great pleasure of enjoying a particularly sunny period in Helsinki. What could be more delightful than enjoying the fall sun on your own glassed-in balcony while sipping your morning coffee!

Viva la vida!

Carnival of Lights

Tämän päivän ajatuksia / Today's thoughts

Tänään olen jälleen toivonut, että voisin tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, kun yhtäaikaa päälle painaa ensi viikon kauan odotettu muutto Konepajalle ja opiskeludeadlinet. On vaan hyväksyttävä, että minäkään en ole niin taitava, että pystyisin pakkaamaan ja opiskelemaan yhtäaikaisesti, vaan on jaettava päivä kahtia. Aamun olen siis omistanut kirjalle "The Complete Guide to Greener Meetings and Events" ja lounaan jälkeen ohjelmassa on tehokasta pakkausta.

Parin viime viikon ajan olen myös kärsinyt lonkkakivuista, jotka vaikeuttavat rakkaan harrastukseni flamencon harjoittamista. Olen joutunut hyväksymään, että välillä on pakko kuunnella kehon viestejä ja olla tekemättä väkisin. Miten raivostuttavaa se voikaan olla! Tämä on muistuttanut minua siitä, kuinka tärkeää flamenco on minulle. Flamenco on opettanut minulle enemmän itsevarmuutta kuin mikään tähänastisessa elämässäni. Parhaimpia hetkiä ovat ne, jolloin huomaan pystyväni johonkin, mitä jokin aika sitten en olisi ikinä uskonut pystyväni tekemään. Samalla flamenco pakottaa minut jatkuvasti epämukavuusalueelle, sillä lajissa joutuu - tai pääsee - pistämään itsensä likoon tavalla, jota on vaikea selittää. Flamenco myös opettaa nöyryyttä enemmän kuin mikään muu, sillä aina kun edistyminen alkaa nousta hattuun, laji muistuttaa siitä, kuinka paljon onkaan vielä opittavaa.

The Flow of Flamenco

Flamencon supertähti, María Juncal, painotti meille kurssilaisille tammikuisella vierailullaan Helsingissä siitä, kuinka meidän tulee olla valmiita puhumaan flamencon kieltä tunnille tullessamme. Muuten tanssi ei ole luonnollista, eivätkä askeleet "tule meille". Barcelonalainen flamencotanssija Sonia Salmerón totesi flamencon olevan ennalta määrättyä meille, jotka teemme sitä sydämellä. Miten totta se onkaan... 

Olen todella onnekas, sillä kotikaupungissani Helsingissä meillä on tarjolla todella korkeatasoista flamencoa niin opetuksen kuin yhteisöllisyyden muodossa.

Kaikki tämä on lajin suola - miten ihanaa ja kamalaa (tai kamalan haastavaa) voikaan jokin asia olla, joskus jopa yhtäaikaa...

------------------------------------------------------------------

Today I've yet again hoped that I could do two things at once as I have been struggling with combining my studies with the long-awaited move to Konepaja next week. I've had to accept that even I am not that skilled that I could do these simultaneously so I have been dividing my day. Thus, the morning was devoted to the book "The Complete Guide to Greener Meetings and Events" and after lunch I will dedicate my time to packing.

During the last few weeks I have been suffering from pains in my hip that have affected the way I do my beloved flamenco. I have had to accept that at times it is crucial to stop and listen to your body. How enfuriating can this be! This has once again made me realize how important flamenco is to me. Nothing in my life as far as now has given me as much confidence as flamenco has. There is nothing as great as the realization that I can do something that a short while ago I never thought I could do. At the same time flamenco forces me far away from my comfort zone because it forces - or enables - me to give so much of my self that it is difficult to describe. Flamenco also teaches me humility as every time I get cocky, it reminds me that there is yet so much to learn.

The super star of flamenco, María Juncal, made it clear to us during her course in Helsinki last January that we have to be prepared to speak the language of flamenco when we come to class. If we do not, our dance will never be natural, and the steps will not "come to us". The flamenco dancer Sonia Salmerón from Barcelona remarked that those of us who truly experience flamenco with our hearts are predestined for it. And indeed, nothing could be more true...

I feel very lucky that in my hometown, Helsinki, we have so much high quality flamenco on offer both in form of teaching and in the sense of community.

All this is the essence of flamenco - how wonderful and horrible (or horribly challenging) can something be, sometimes even simultaneously...

Casa Camarón Barcelona