Puheenjohtajalta Letra 04/2016

Blogini palaa pian tauolta, mutta sitä ennen julkaisen aiemmin Letrassa 04/2016 julkaistun puheenjohtajan palstani.

My blog will be back shortly but in the meanwhile I publish my Letter from the Chair which has been previously published in Letra 04/2016. The text only in Finnish, sorry about that!

----------------------------------------------------------------

Flamencosta ja yhteisöllisyydestä

Photo by Paula Partanen Productions

Olen elämäni aikana harrastanut useita eri tanssilajeja, niin kansantansseja, hiphopia, modernia jazzia kuin afroakin, ennen kuin löysin flamencon. Vaikka kaikki nämä lajit ovat olleet minulle aikanaan tärkeitä ja niiden parissa olen tavannut ihania ihmisiä, ei mikään niistä ole vienyt minua mukanaan niin kuin flamenco. Mikään näistä muista lajeista ei ole aiheuttanut samankaltaista kokonaisvaltaista elämystä. Olen monesti pohtinut, mikä tekee flamencosta niin ainutlaatuista ja lähes yhtä useasti olen yrittänyt selittää ei-flamencoille tätä flamencon maagisuutta, siinä ikinä onnistumatta.

Kyse lienee siitä, että flamencosta löytyy jotain kaikille, niin kaikille sen piiriin kuuluville ihmisille kuin kaikille aisteillekin. Flamenco on suuria tunteita, se on kuin elämä, erään jäsenemme sanoin: yhtä aikaa ihanaa ja ihan kamalaa. Flamencon monimuotoisuus mahdollistaa kaikkien inhimillisten tunteiden ilmaisun surusta ja vihasta iloon ja intohimoon. Flamenco täyttää estetiikan kaipuun niin näkö- kuin kuuloaistinkin kautta ja onpa joskus sellainenkin olo, että flamencon voi melkein haistaa ja maistaa. Flamenco on myös ystäviä, tuttavia ja yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä.

Mitä tuo flamencon yhteisöllisyys sitten oikeastaan on? Se on sitä, että arvostamme toinen toisiamme riippumatta lajiin syventymisen tai osaamisen tasosta, ja huolimatta siitä luokittelemmeko itsemme tanssijoiksi, laulajiksi, muusikoiksi, fiilistelijöiksi vai kaikiksi edellä mainituiksi. Meillä pääkaupunkiseudun flamencoilla on uskomattoman hieno tilanne, sillä meillä on ympärillämme upea joukko flamencolle omistautuneita ihmisiä, niin ammattilaisia kuin harrastajiakin. Yhdyn Letran päätoimittajan pestin tässä numerossa jättävän Anne Riikola-Sarkkilan päätoimittajapalstallaan 4/2015 esiin tuomaan ajatukseen: “yhdistyksellä ja Letralla on tärkeä tehtävä ammattilaisten ja harrastajien kohtauspaikkana ja keskustelufoorumina. Ammattilainen tarvitsee harrastajia toimiakseen. Harrastajat tarvitsevat ammattilaisia oppiakseen ja kehittyäkseen.” Flamencossa - ja myös Helsingin Flamencoyhdistyksessä - on tilaa meille kaikille. Flamencoa riittää meille kaikille. Ja flamenco myös tarvitsee meitä kaikkia.

Flamencon monimuotoisuuden olen lopulta parhaiten oivaltanut toimiessani hallituksessa, ensin viime kaudella varapuheenjohtajana ja nyt kuluvalla kaudella puheenjohtajana. Jos ennen katsoin flamencoa puhtaasti harrastajan näkökulmasta, olen nyt saanut tutustua lähemmin myös flamencoammattilaisten maailmaan, oppinut liikuntatilan vaatimuksista ja flamencolattian kasaamisesta ja päässyt järjestämään niin pienempiä tapahtumia kuin kansainvälisen tason flamencofestivaaliakin. Olen myös saanut työskennellä yhdessä upeiden ihmisten kanssa, joiden rakkaus flamencoa ja yhdistystä kohtaan on käsin kosketeltavaa.

Kannustankin kaikkia yhdistyksen jäseniä osallistumaan niin yhdistyksen kuin muidenkin flamencoalan toimijoiden järjestämiin tapahtumiin, konsertteihin ja toimintaan. Jokaisella meillä on annettavaa yhteisöömme. Kohdataan toisemme ja keskustellaan avoimesti. Vaihdetaan ajatuksia toisiamme arvostaen, on kyse sitten yhdistyksen tilan tilanteesta, jäsenlehteen kirjoittamisesta, uusien tapahtumien järjestämisestä tai yksinkertaisesti flamencon hienouden ihmettelystä. Yhdistys on meidän kaikkien yhteinen. Yhdessä meissä on voimaa!