torstai 13. huhtikuuta 2017

Miniloma Tallinnassa / Mini break to Tallinn

Telliskivi
Kävimme talvilomamme kunniaksi katselemassa Tallinnan kevättä. Tässä muutamia vinkkejä, jos kaipaat vaihtelua vanhaan kaupunkiin ja tavanomaisiin ravintoloihin.

1. Telliskivi ja Kalamaja
Lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta sijaitsee kaksi viehättävää aluetta, Tellisikivi ja Kalamaja. Telliskiven pääasiallinen nähtävyys on Telliskivi Loomelinnak, eli luovuuskeskus, jossa sijaitsee kivoja artesaanien työpajoja sekä ravintoloita. Paljon kehuttu intialainen ravintola Lendav Taldrik (lentävä lautanen) jäi meiltä ensi kertaan, mutta piipahdimme Pudel Bar -nimisen olutravintolan terassilla nauttimassa kevätauringosta ja virvokkeista. Telliskivestä merenrantaan päin käveltäessä tullaan Kalamajan kaupunginosaan, jossa sijaitsee muun muassa merenkulkumuseo Lennusadam sekä pahamaineinen Patarein vankila. Vankila ei valitettavasti enää ole avoinna vierailuille.

2. Kadriorgin puisto
Keskustastasta Narvan maantien suuntaan sijaitsee viehättävä Kadriorgin alue ja siellä Kadriorgin puisto ja palatsi. Puistosta löytyy huima määrä museoita, muun muassa nykytaidemuseo Kumu. Museot ovat suljettuja maanantaina, joten me tyydyimme vain kävelemään kauniissa puistossa. Tänne on ehdottomasti palattava kevätkesällä, kun puissa on lehdet ja kukat kukkivat.

3. Vanhan kaupungin helmet: Osteria Gallo Nero ja Restoran Cru
Osteria Gallo Nero
Koska harva kuitenkaan täysin välttää Tallinnan vanhassa kaupungissa vierailun, tässä pari erinomaista ravintolavinkkiä. Erityisesti lounaalle tai välipalalle soveltuu pienen pieni Osteria Gallo Nero Rataskaevu -kadulla. Todella viehättävästä herkkupuoti/ravintolasta saa vatsan täydeltä herkkuja ja niitä voi ostaa myös mukaan. Samalla kadulla sijaitsee tällä hetkellä suuren suosion saavuttanut ravintola Rataskaevu 16, joka jäi meiltä odottamaan seuraavaa kertaa.

Illalliselle suosittelen ehdottomasti Viru-kadulla sijaitsee Restoran Cruta. Jokainen annos tehdään taidolla ja huolellisesti. Kiireisen ei siis kannata tänne suunnata, mutta ruoka on erinomaista. Myös viinisuosituksia voi tarjoilijalta tiedustella.

4. Rotermanni Kvartal: Alter Ego

Jos nälkä tai jano yllättää ostoksilla tai satamaan matkalla, kannattaa piipahtaa Alter Ego -ravintolaan. Ruoka on hyvää, mutta erityisesti meitä ilahdutti ravintolan ystävällinen palvelu, jonka vuoksi ravintola ansaitseekin maininnan blogissa.
Restoran Cru

Tässä minun vinkkini Tallinnan minilomalle.

---------------------------------

To celebrate our Winter holiday, we took a short mini Spring Break in Tallinn. Here are a few tips if you need a change from the Old town and the usual restaurants.

1. Telliskivi and Kalamaja
A short walk away from the center there lie two charming districts, Telliskivi and Kalamaja. The main attraction in Telliskivi is the Telliskivi Loomelinnak, or Creative City, where you can find cute artesanal shops and restaurants. The well-spoken-of Indian restaurant, Lendav Taldrik (flying saucer) has to wait for our next visit, but we did enjoy of some Spring sunshine and refreshments on the terrace of  Pudel Bar beer restaurant. While walking towards the sea from Telliskivi, you end up in the Kalamaja district which houses for example the sea-faring museum, Lennusadam and the infamous prison, Patarei, which unfortunately is no more open for visitors.
Kadriorg

2. Kadriorg Park
Another short walk away along the Narva highway is the charming Kadriorg district and Kadriorg Park and Palace. The park houses numerous museums, for example Kumu, the museum of contemporary art. The museums are closed on Mondays, so we enjoyed a little stroll in the park. The park definitely is worth another visit closer to the Summer when the trees have leaves and the flowers are in bloom!

3. The best of Old town: Osteria Gallo Nero and Restoran Cru
Because at one point most of us do end up visiting the Old town after all, here are a couple of restaurant tips. A great place for lunch or a snack is the tiny Osteria Gallo Nero, a combination of a shop and a restaurant where you can enjoy of some delightful antipasti and buy some treats to go with. The tiny restaurant/shop is located on the same Rataskaevu street as the trendy restaurant Rataskaevu 16, a place which for us waits for another visit.

For dinner I recommend highly to visit Restoran Cru on Viru street. Each plate is assembled with care and time is not spared. This definitely is not a place to visit if you are in a hurry, but the food is excellent. The waiter also gives wine recommendations if asked for.

4. Rotermanni Kvartal: Alter Ego

If you feel thirsty or hungry on your way to the harbour, stop by the Alter Ego restaurant. The food is good, but we were especially happy about the friendly service in the restaurant, which awards the restaraurant a mention in the blog.

These are my tips for a mini break in Tallinn.


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Puheenjohtajalta Letra 01/2017

Kuten on jo tullut tavaksi, julkaisen Helsingin Flamencoyhdistys ry:n jäsenlehdessä Letrassa 01/2017 julkaistun puheenjohtajan palstani.

It has become a custom that I publish my Letter from the Chair from The Helsinki Flamenco Association membership publication Letra 01/2017. The text only in Finnish, sorry about that!

-----------------------------------------------------------------

Flamencosta ja motivaatiosta
Photo by Paula Partanen
Flamenco ja motivaatio liittyvät minun ajatuksissani läheisesti toisiinsa. Viime joulukuussa valmistuneessa matkailun liikkeenjohdon opintoihini liittyneessä opinnäytetyössäni tutkin Helsingin Flamencoyhdistyksen jäsenten flamencomatkailun motivaatiotekijöitä. Tutkimustuloksia tarkastellaan lähemmin seuraavassa Letrassa. Tässä haluan kuitenkin jo kiittää kaikkia jäseniä, jotka vastasivat kyselyyni viime vuoden keväällä ja niitä ihania flamencoja, jotka suostuivat haastateltavikseni viime syksynä. Ilman teitä työni ei olisi valmistunut.
Mikä motivoi minua flamencona? Näitä asioita on lukemattomia. Minuun vetoaa erityisesti lajin kokonaisvaltaisuus ja intensiivisyys, voimakkaasti tunteisiin vetoava musiikki ja liikekieli ja se, että laji haastaa minua jatkuvasti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Minulla on vahva sisäinen palo edistyä ja kehittyä flamencona. Flamenco haastaa minua myös ihmisenä, sillä näkemykseni on se, ettei flamencoa voi tanssia tai soittaa täysillä uskaltamatta olla oma itsensä. Toki eri ihmisille flamenco tarkoittaa eri asioita, yksi nauttii fyysisestä treenistä, toinen musiikista ja kolmas esiintymisestä. Tärkeä osa flamencokulttuuria on yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Itsekin voin iloita siitä, että flamencon myötä olen tavannut monia ihania ihmisiä, joita en olisi ehkä muuten kohdannut.
Viime aikoina olen saanut seurata entistä lähempää miten flamencobiisit kootaan tiiviissä yhteistyössä, kun olemme rakentaneet Duo Sal y Azúcarin tangosbiisiä yhdessä koreografin, tanssijoiden, kitaristin ja laulajan kanssa. Olipa motivoivaa esittää aikaansaannoksemme ensimmäistä kertaa festarin Avajaisklubilla! Palavana-ryhmän jäsenenä olen päässyt työskentelemään osana isompaa ryhmää ja hallituksen kanssa Avajaisklubilla juergatessa oppinut päästämään irti ja tanssimaan pilke silmäkulmassa. Tällaista flamencon tekeminen yhteisössämme parhaillaan on, siihen sisältyy upeiden ihmisten kanssa työskentely, musiikin ja tanssin liitto, liikemateriaalin haastavuus, mahdollisuus ilmaista itseä ja jakaa esiintymällä iloa muille flamencosta nauttiville.
Festivaalit, ne vasta motivoivatkin, niin flamencotanssin harrastajaa kuin yhdistyksen puheenjohtajaa. Kuluvalla kaudella puheenjohtaja ja hallitus ovat päässeet työskentelemään yhdessä festarituottajiemme Nean ja Lauran kanssa. Festivaalin lähestyessä hallitus on osallistunut yhä läheisemmin festivaalin tekemiseen ja tietyt tapahtumat ovatkin olleet täysin hallituksen käsissä. Yhdessä tekeminen ja yhteen hiileen puhaltaminen yhteisen asian puolesta motivoi minua puheenjohtajana erityisesti ja se onkin niin hallitustyöskentelyn kuin festivaalituottamisen suola. Oli ilo olla mukana niin Kampin tempauksessa, Avajaisklubilla kuin Kirjasto10:n Stagella ja seurata kotimaisen illan hienoja esiintyjiä lavalla. Kun vielä saimme nauttia Nino de los Reyesin kaltaisen huippuartistin ja -maestron esityksestä ja opetuksesta, on todettavat festarin olleen menestys! Puheenjohtaja kiittää jokaista festariin tavalla tai toisella osallistunutta! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti festivaalin 20-vuotisjuhlaa!


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Flamencomatkailu on syventymistä ja aitouden etsintää / Flamenco travel is about immersion and the search for authenticity

Kulunut talvi ja kevät ovat olleet aktiivista aikaa niin opintojen kuin flamencoyhdistyksenkin parissa. Helsingin XIX Flamecofestivaalin jälkimainingeissa valmistuin Haaga-Helian Ammattikorkea-koulusta matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelmasta. Opinnäytetyöni kirjoitin flamencomatkailun motivaatiotekijöistä ja nyt on vihdoin tullut aika kirjoittaa jo kauan lupaamani kirjoitus opinnäytetyöstäni.
Ensimmäinen - ja kenties luonnollinenkin kysymys - ihmisiltä, jotka eivät ole sukeltaneet syvälle flamencon maailmaan, on ollut: flamencomatkailu? onko sellaista? Kysymyksen olen kuullut myös monilta flamencoharrastajilta. Mutta tosiasia on, että vaikka terminä flamencomatkailu ei ole tunnettu, on flamencomatkailu yksi harrastematkailun osa-alueista. Ihmiset matkustavat yhä enemmän omien kiinnostusten kohteidensa perässä ja näin tekevät myös niin flamencoammattilaiset kuin -harrastajatkin. Motivaatio taas on aihealue, joka itseäni kiinnostaa jatkuvasti enemmän ja matkailun motivaatiotekijät ovat erityisen tärkeitä juuri harrastematkailun ja matkailukokemuksen kannalta. 

Opinnäytetyöni kohderyhmänä oli Helsingin Flamencoyhdistys ry:n jäsenet ja tutkimus koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tuotin yhdistyksen jäsenille sähköisen kyselyn ja sainkin mukavan määrän vastauksia. Kyselyn jälkeen analysoin vastaukset matkailun motivaatiotekijöistä ja tanssi- ja festivaalimatkailusta kirjoitetun teorian pohjalta. Kyselytutkimuksen tuloksista koostin haastattelukysymykset ja haastattelin kolmea flamencomatkoilla ollutta flamencoyhdistyksen jäsentä, joista yksi oli harrastaja, yksi flamencomatkojen järjestäjä ja yksi ammattilainen. 

Tutkimuksessani tuli ilmi monia enemmän tai vähemmän itseäni yllättäviä asioita. Ensinnäkin, flamencomatkailusta on todellakin kirjoitettu kansainvälisellä tasolla ja useat löytämistäni artikkeleista koskivat nimenomaan flamencomatkailun motivaatiotekijöitä. En siis ollut ainoa, joka näki flamencon, matkailun ja motivaation vahvan yhteyden. Toiseksi, Helsingin Flamencoyhdistys ry:n jäsenten matkailun motivaatiotekijät noudattelivat suurilta osin löytämissäni artikkeleissa kuvattuja motivaatiotekijöitä. Ja kolmanneksi, flamencomatkailun tärkeimmät motivaatiotekijät olivat samat niin harrastajille kuin ammattilaisillekin. 

Mitkä nämä tärkeimmät motivaatiotekijät sitten olivat? Tärkeimmäksi nousi omien tietojen ja taitojen syventäminen, toiseksi aitouden etsintä, kolmanneksi samanhenkinen seura, neljänneksi huvittelu ja virkistyminen ja viidenneksi henkinen kokemus. Näiden tekijöiden perusteella on minulle tutkimuksen tekijänä hyvin selvää, että ainakin tutkimukseeni osallistuneet flamencot kokevat monia samoja asioita kuin minä. Flamencossa kaikkein eniten korostuu nimenomaan se, että se haastaa jatkuvasti kehittymään ja syventymään. Lisäksi flamencon yksi suurimmista päämääristä on aitouden löytäminen - mitä ikinä se kenellekin tarkoittaa. Yksi tärkeimmistä asioista flamencossa on sen yhteisöllisyys ja se, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Flamenco taiteena ja erityisesti Espanjaan kohdistuva flamencomatkailu, koetaan nimenomaan henkisenä kokemuksena ja virkistymisenä. Niin flamenco kuin flamencomatkailukin nostaa tekijänsä jonnekin korkeammalle tasolle. Yleisimmin kuulemiani lauseita onkin "flamenco pelastaa". Totesipa eräs haastatelluista myös, että flamencomatkailu on virkistävintä, mitä itselleen voi tehdä. 

Vaikka flamencomatkailun kohderyhmä varmasti erityisesti Suomessa on pieni, koin tutkimukseni itselleni todella kiinnostavaksi ja motivoivaksi aiheeksi. Mistäpä sitä tietää, jos vaikka pääsisin flamencomatkoja jossain vaiheessa tuottamaankin...
-------------------------------------------------------------------
This past Winter and Spring have been very active ones both when it comes to my studies and to the Flamenco Association. After finishing with this years festival, I graduated from my studies at Haaga-Helia University of Polytechnics where I studied Travel Management. I wrote my thesis on the motivational factors of flamenco travel and now it has finally come the time to write the long promised blog post on the matter. 
The first question - and very understandably so - from the people who are not as immersed in the flamenco world as I am, is flamenco travel? is there such a thing? I have heard this question also from several people whose flamenco hobby is. But the truth is that although the concept of flamenco travel is not very known, it is one aspect of active travel, which is a growing part of the travel industry. People travel more and more according to their interests and this is true of both flamenco professionals and those whose hobby flamenco is. Additionally, motivation is an issue that interests me more and more every day and the motivational factors of travel are more and more relevant factors especially in active travel and travel experience. 

I carried out my study with the members of the Helsinki Flamenco Association. The research included two parts, the first being an electronic survey to which I received quite a nice pool of answers. I analysed the answers according to the theory that I had found on travel motivation and dance and festival travel. After the analysis I constructed the questions for the interviews I conducted to three members who had different kind of experiences in flamenco travel. 

A few more or less surprising factors stood out in my mind when analyzing my study. The first was that there actually was previous literature written on flamenco travel, and especially the motivational factors of flamenco travel. The second was that the motivational factors of flamenco travel were mostly the same for the members of Helsinki Flamenco Association as they were in the literature. And thirdly, the motivational factors of flamenco travel were mostly the same for the members whether flamenco was their hobby or profession.

What were the motivational factors then? The most important factor was that flamenco travel allows the traveler to deepen their own skills and knowledge on flamenco. Second, the search for authenticity was very important. Thirdly, flamenco travelers value the company of people with similar interests. The that extent, fourthly, flamenco travel is being seen as highly refreshing and entertaining and fifthly, the experience is deeply spiritual. While analyzing these factors, it became very clear that many of the members think very similarly about flamenco as I do. To me flamenco is the best way to challenge myself, and the search for authenticity is important - whatever that authenticity means to each individual. Flamenco is also very much about the sense of community where each one of us gets to be ourselves. Flamenco as art, and especially flamenco travel, is seen as a source of spirituality and it causes a deep sense of refreshment. One of the most often heard frases is "flamenco saves you". In fact, one of the interviewees stated that flamenco travel is most likely the most refreshing thing one can do. 

Even though the segment for flamenco travel is not large, especially not in Finland, I found this topic to be very motivating and interesting for myself. And who knows, maybe I get to produce some flamenco trips myself one day... 




sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Onko elämää festarin jälkeen? / Is there life after the festival?

Duo Sal y Azúcar
Photo by Paula Partanen Productions
Antoisa, mutta työntäyteinen festariviikko on takana päin ja kulunut viikko on mennyt toipuessa. Todellisuudessa kaiken kiireen keskellä festariviikko oli virkistävintä mitä muistan pitkään aikaan tapahtuneen. Kampin sevillanastempaus oli hieno alku viikolle ja siitä oli ilo jatkaa loppuunmyydylle Avajaisklubille Kansallisteatterin Lavaklubilla.

Avajaisklubi oli itselleni suurin rutistus, sillä toimin klubin vastaavana tuottajana yhdessä hallituskumppanini Petrin kanssa ja olin lavalla peräti kolmeen kertaan. Klubin tuotin jo viime vuonna, joten tuottamisen kommervenkit olivat jo tuttuja lattianrakennuksen ja soundcheckin valvomisineen, mutta lisäjännitystä toivat sekä Anne Riikola-Sarkkilan tanssiryhmän Palavanan kuin flamencoduo Sal y Azúcarin ensiesiintymiset. Lisäksi hallitus päätti pistää itsensä todella likoon ja päättää illan esitykset hallituksen buleriasjuergaan. Jännitys aiheutti kirkkaissa valoissa, liukkaalla lattialla, 150 henkilön yleisön edessä pieniä haasteita kaikissa näissä numeroissa, mutta tyytyväinen täytyy kaikkineen olla! Palavanassa lavalla oli parhaimmillaan 10 tanssijaa, kitaristi ja laulaja ja mentiin asenteella "sopu sijaa antaa". Elina Robinsonin Duo Sal y Azúcarille koreografioima tangos de malaga y titi oli ensimmäinen duo- ja sooloveto ikinä, joten pienestä imperfektionismista huolimatta olimme tyytyväisiä vetoon. Samoin kylmiltään ilman yksiäkään treenejä vedetty buleimproveto näytti mitä flamenco parhaimmillaan voi hyvässä seurassa ja pilke silmäkulmassa olla.

Ensimmäinen festariviikonloppu huipentui Kirjasto 10:ssä ensimmäistä kertaa järjestettyyn flamencomusiikin ilmaistapahtumaan Flamencoa Stagella! Myös tämä tapahtuma oli menestys ja erityisesti niin sanottua "ei-flamencoa" yleisöä oli paikalla paljon. Tämän tapahtuman virkistämänä jaksoin vielä sunnuntai-illan tanssitunneille kun hetken levähdin Flamencokoulu FiestaFlamencan sohvalla.

Cursillo, Nino de los Reyes
Photo by Nea Granlund
Maanantaina saapui päätähtemme Nino de los Reyes Madridista ja pääsimme nauttimaan neljän päivän flamencokurssista herran johdolla. Pitkällisen pohdinnan jälkeen olin uskaltautunut ylimmän tason (edistyneet-ammattimaisesti treenaavat) kurssille ja vaikka jatkotason tangos näytti myös äärimmäisen hauskalta, olin lopulta todella tyytyväinen valintaani. Viime aikoina olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että motivoidun parhaiten hieman liian haastavasta materiaalista. Haastetta kurssilla riitti, enkä kaikkiin nyansseihin taipunut, mutta oli huippua huomata kuinka hyvin pysyn jo tuolla tasolla mukana! Motivaatio siis huipussaan jälleen! Nino de los Reyesin hurmaavasta seurasta saimme nauttia koko viikon ja herra vei kyllä sydämemme niin kursseilla, vapaa-ajalla seurustellessa kuin myöhemmin viikolla sekä backstagella että lavalla! Kävipä Nino saunassa ja avantouimassakin ja saavutti kunnioituksemme iäksi!

Perjantaina oli vuorossa Kotimainen ilta, johon olin kauhukseni lupautunut juontajaksi. Aamulla kotona juontoa harjoitellessa meinasi jo usko loppua kokonaan omiin kykyihini, mutta illalla lavalla pystyin vetämään juonnon täysin rennosti ja kädessä tukena olleeseen paperiin vilkaisemattakaan. Jälleen haasteen vastaanottaminen ja astuminen mukavuusalueen ulkopuolelle kannatti! Oleeeee!!
Illan aikana nautimme sekä kokeellisesta flamencosta Replaying Silence -teoksen muodossa että perinteisestä flamencosta Homenaje a la Familia Fernandez -teoksen muodossa. Väliajalla saimme kuulla päätähti Nino de los Reyesin ajatuksia flamencotanssijan arjesta ja flamencosta yleensä. Hieno ilta kaikenkaikkiaan!

Lauantaina oli kauan odotetun pääkonsertin aika ja oma päiväni alkoi roudaamisella, kun varapuheenjohtajani Katjalinan kanssa haalimme lavalle tarvittavat pöydän, tuolit ja muut tarvikkeet kasaan festarituottajien huolehtiessa tähdistä backstagella. Muut tähdet saapuivat Madridista parahiksi perjantai-iltapäivänä.  Iltapäivä ja ilta kului pääkonsettiin valmistautuessa ja illalla nautimme aivan uskomattoman hienosta teoksesta Inside Savoy-teatterissa! Hieno veto artisteilta! Ilta ja festari päättyivät illallisella ja karonkassa, jotka jatkuivat aamuun asti. Onnistuneen festarin jälkeen olimme kaikki juhlatunnelmissa! Kiitos kaikille osallistuneille! Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin!


-----------------------------------------------------------------

The work-intensive but joyful festival week is over and this passed week has been spent recovering. In reality, the festival week has been the most refreshing thing I can remember in a long time. We started with a successful sevillanas event at the Kamppi shopping center and after that it was great to carry on to the sold-out Opening club at Lavaklubi at the National theater.

Bulerias
Photo by Paula Partanen Productions
For me the Opening club was the most intensive event as I was in charge of producing the event with my fellow board member, Petri. I was also on stage three times. I had already produced the club last year so producing was full of familiar tasks including for example overseeing the floor construction and soundcheck. The real excitement came from the premieres of both Anne-Riikola Sarkkila's dance group Palavana and the flamenco duo Sal y Azúcar. In addition, the board decided to end the evening with a bulerias juerga. The excitement together with the bright lights, slippery floor and a 150 head audience produced some small errors but as a whole, the evening was a success. At best, Palavana featured 10 dancers, a singer and guitarist, and the the stage was quite packed. Also, the tangos de malaga y titi choreography by Elina Robinson for Duo Sal y Azúcar was our first ever duet and solo and even with small imperfections, we had to be pleased with our performance. The completely improvised bulerias juerga by board members presented what flamenco can at best be in good company.

The first festival weekend ended with the free of charge, first-time-ever event at Kirjasto 10 with flamenco music. I was so inspired by the event that I had the energy to attend my regular Sunday classes after a short break on the couch at the FiestaFlamenca flamenco school.

Our main performer Nino de los Reyes arrived from Madrid on Monday and we got to enjoy four days of classes with him. After much contemplation I had decided to attend the highest level (advanced/professionals) course. Although the mid level tangos classes seemed quite fun, I was in the end extremely happy with my decision. Lately I have come to the conclusion that I am most inspired by more challenge rather than less. The course produced challenges, and by no means could I fulfill all the nuances but I couldn't have been happier with how much I could actually do in that level! Motivation is at its peek right now! We had the pleasure of enjoying the company of Nino de los Reyes during the whole week at courses, during free time, in the backstage and on stage! What a charming personality and talent! During the week he also achieved our deepest admiration by visiting the sauna and avanto (hole in the ice)!

La Presidenta
Photo by Paula Partanen Productions
On Friday the festival program featured the Finnish evening and to my horror I had agreed to present the show! While practicing at home during the morning, I thought I would never survive but in the end on stage I was completely relaxed and did not even glance at the paper in my hand. What a great moment of stepping outside my comfort zone once again! Oleee!!! During the evening we enjoyed both of contemporary flamenco with Replaying Silence and traditional flamenco with Homenaje a la Familia Fernandez and during the intermission we got to hear the thoughts of our maestro and performer Nino de los Reyes. What a great evening all together!

Saturday was the day of the  long awaited main concert! I started my day with my vice president Katjalina by producing to the stage all the props and accessories required by Nino de los Reyes and his crew while our festival producers took care of our stars. The main concert preparations carried on during the afternoon and early evening and in the evening we got to enjoy the incredible performance Inside by Nino de los Reyes and his compañía who arrived from Madrid on Friday! What a great performance! The evening and the festival ended in dinner and celebration! After a successful festival the festive mood carried on long into the early hours of the morning. Thank you to all who participated! What a great motivation to carry on!


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Flamencofestivaalia pukkaa / Coming up: Flamenco Festival

Viimeaikoina suurin osa vapaa-ajastani on mennyt ah niin antoisan flamencofestivaalin parissa, sillä puheenjohtajan "velvollisuuksiin" kuuluu muun muassa niin koko festivaaliporukan organisointi ja koordinointi yhdessä festivaalituottajien kanssa kuin festivaalin Avajaisklubin tuotantovastuu. Lisäksi olen lavalla useammassakin koreografiassa Avajaisklubin aikana ja lukemattomia tunteja on vierähtänyt koreografioiden parissa. Niin motivoivaa ja ilahduttavaa kuin tällainen työskentely onkin, joudun toteamaan, että aiemmin lupaamani juttu flamencomatkailun motivaatiotekijöistä saa odottaa keväämmälle.

Tässä festivaaliohjelma pähkinänkuoressa:

La 4.2. jotain tapahtuu Kampin keskuksessa... tulkaahan katsomaan klo 12!
La 4.2. Helsingin XIX Flamencofestivaalin Avajaisklubi Kansallisteatterin Lavaklubilla klo 19 (esitykset noin klo 19.30)
Su 5.2. Flamencoa Stagella! -ilmaistapahtuma Kirjasto10 klo 15-16
Ma 6.2. - To 9.2. Nino de los Reyesin tanssikurssit kolmelle tasolle Fiesta Flamencan tiloissa
Pe 10.2. Kotimainen ilta  Replaying Silence & Homenaje a la familia Fernández Kanneltalossa klo 19
La 11.2. Pääkonsertti: Nino de los Reyes: Inside Savoy-teatterissa klo 19

Lisätietoa: www.festivaali.flamenco.fi
Olé con olé! Toma que toma! Viva el Arte! #helsinginflamencofestivaali


by Kirsi Raitanen
------------------------------------------------------------

Lately most of my free time has gone to the oh-so-rewarding flamenco festival production as the duties of the Chair include among other things the organization and coordination of the whole festival team together with the festival producers and the production responsibilities of the Opening Club of the festival. Also I will be on stage in a couple of choreographies during the club, which means countless motivating and joyful hours spent training. So, unfortunately, the before-promised post on motivational factors of flamenco travel will have to wait until the Spring.

Here is the festival program in a nut shell:

Sat 4.2. Something is happening in Kamppi... come and see at 12!
Sat 4.2. The Opening Club of the XIX Helsinki Flamenco Festival at Lavaklubi (National Theater) 19 (show starts at 19.30)
Sun 5.2. Flamenco on Stage! an open event at Kirjasto10 at 15 to 16
Mon 6.2. - Thurs 9.2. Dance courses thought by Nino de los Reyes for three levels at Fiesta Flamenca
Fri 10.2. Finnish evening: Replaying Silence and Homenaje a la familia Fernández at Kanneltalo 19
Sat 11.2. Main concert: Nino de los Reyes: Inside at Savoy Theater 19

More information in Finnish: www.festivaali.flamenco.fi
Olé con olé! Toma que toma! Viva el Arte! #helsinginflamencofestivaali

tiistai 27. joulukuuta 2016

Uskalluksen ja vahvuuden vuosi 2016 / Year 2016 of Daring and Strength

Moments of 2016
(Photos by me and Jaana Ollila)

Vuosi 2016 oli monella tapaa uskalluksen ja oman vahvuuden ymmärtämisen vuosi ja mitä pidemmälle vuosi kului, sitä selvemmin tämän ymmärsin. Keväällä otin vastaan Helsingin Flamencoyhdistyksen puheenjohtajan tehtävän toimittuani edellisen kauden yhdistyksen varapuheenjohtajana. Itselleni - flamencoa "vain" vajaat 7 vuotta harrastaneelle aficionadolle - tämä oli suuri harppaus. Etukäteen ja alkukaudesta huolenani olikin, miten minut otetaan jäsenistössä vastaan. Jo alkukesästä sain kuitenkin korvaamattoman arvokkaan neuvon arvostamaltani flamencolta: "mitä tahansa tapahtuu, esiinny aina vakuuttavasti. Sen jälkeen tartu puhelimeen. Muista, ettet ole yksin." Tätä neuvoa olen tämän jälkeen toteuttanut, vaikka puhelimeen olisin voinut toki tarttua useamminkin. Puheenjohtajana olen puolessa vuodessa oppinut lukemattoman paljon asioita, mutta ehkä tärkeimmiksi ovat osoittautuneet seuraavat oivallukset: selviän mistä vaan, avun pyytäminen ei ole heikkoutta ja yhteisössä on voimaa.

Vuosi on ollut uskalluksen ja omaan vahvuuteen luottamisen aikaa muutenkin. Pidettyäni kesän lomaa opinnoista, ryhdyin määrätietoisesti suorittamaan viimeisiä kursseja ja työstämään opinnäytetyötäni aikomuksenani saada opinnot suoritettua ennen joulua. Ja näin kävi, vaikka ajoittain motivaatio oli hukassa ja voimatkin vähissä. Valmistumiseni on nyt vuoden vaihteessa kiinni vain viimeisistä arvosanoista ja kevättalvella juhlitaan. Opinnäytetyötäni käsittelen tässä blogissa tarkemmin vielä lähiaikoina. Jälleen kerran sain todeta vahvuuksikseni organisointikyvyn, päämäärätietoisuuden ja peräänantamattomuuden.

Parhaiten omia vahvuuksiani ja uskallustani voin kuitenkin aina peilata flamencoharrastukseni kautta. Kesällä 2016 luin Eeva-lehdestä psykologi Maaret Kallion lainauksen "pitää kirjoittaa niin, että vähän pelottaa" (toukokuu 2016). Tämä ajatus soveltuu kaikkeen luovaan tekemiseen, itselläni toki myös blogin kirjoittamiseen, mutta erityisesti flamencoon muodossa "pitää tanssia niin, että vähän pelottaa". Vuoden viimeisen puoliskon aikana olenkin tätä ajatusta pitänyt kantavana voimana. Jo kesällä vierailin Madridissa Amor de Dioksella, mikä vaati aikamoista uskallusta. Vaikka keskitaso olikin minun taitotasolleni vaativuudessaan varmasti oikea kehittymisen kannalta, en olisi voinut olla tyytyväisempi, kun ensimmäisen tekniikkatunnin päätteeksi maestra María Juncal ei ehdottanut minulle siirtymistä alemmalle tasolle. Tai kun selviydyin Rafael Estevezin vaativista tunneista, vaikka ensimmäisen tunnin aikana vannoin jo, etten tule enää. Tuota taistelutahtoa hyödynsin myös myöhemmin syksyllä maestro Alfonso Losan edistyneet/ammattimaisesti treenaavat -tason tunnilla Helsingissä. Uskalsin astua ulos mukavuusalueelta ja se oli... niin vaativaa, mutta ah niin ihanaa...

Suurta uskallusta ja uskoa omiin kykyihin on vaatinut myös tämän syksyinen duettoprojekti. Tangos de malaga y titi -koreografian on minulle ja kanssaflamencalleni Jaanalle mittatilaustyönä tehnyt ihana ja säteilevä opettajamme Elina Robinson, muusikkoina projektissa ovat iki-ihana laulaja Sirpa Airisto ja taitava kitaristi Petri Lahtinen. Jo projektin alkaessa sovimme koreografin kanssa, että jokaisissa yhteistreeneissä saamme uutta materiaalia ja että kokonaisuus kootaan viisissä treeneissä ennen joulua. Ennen kaikkea projekti on antanut uskoa omiin taitoihin ja myös mahdollisuuden analysoida omaa tekemistä tavalla, joka ei ole ryhmätunnilla mahdollista. Koska treenivastuu on ollut meillä tanssijoilla itsellämme, olemme saaneet ottaa entistä enemmän vastuuta omasta tekemisestämme ja edistymisestämme. Projektin ansiosta olemme myös päässeet syventymään entistä tarkemmin flamencokoreografian rakentamisprosessiin, mikä on omalta osaltaan vahvistanut kokemusta. Paluuta tästä ei enää ole, sillä lopputulos on ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä runsaan kuukauden päästä Helsingin XIX Flamencofestivaalin Avajaisklubilla. Jo tässä vaiheessa haluankin kiittää duettopariani Jaanaa ja muusikkojamme hyvästä yhteistyöstä ja erityisesti opettaja-koreografiamme Elinaa luottamuksesta kykyihimme. Flamenco vahvistaa ja kantaa.
---------------------------------------------------------------------------------


Year 2016 was in many ways a year of daring and of understanding one's own strength. The further the year went, 
Moments of 2016
(Photos by Tita Valtanen, Sirpa
Airisto, Laura Rintamäki)
the better I realized this. At the end of Spring, I accepted the post of the Chair of Helsinki Flamenco Association after having acted as Vice Chair during the previous term. For me - an aficionado with "only" little under seven years of experience in flamenco - this was a big leap. Beforehand and in the beginning of the term I worried how I would be accepted amongst the members. However, early on I received some very valuable advice from a much appreciated flamenca: "whatever happens, act like you know what you are doing. Then pick up the phone. Remember that you are not alone." This advice I have tried to follow although, in hindsight, I could have picked up the phone more frequently. During the first six months of my chairmanship I have learned numerous things of which the most important once are: I can manage anything, asking for help is not a sign of weakness and together we are strong.


This year has been a time of daring and of trusting in one's strength in other aspects as well. After a much needed summer of rest, I attacked the rest of my studies and worked with my thesis with the aim of finishing before Christmas. Despite moments of nearly losing faith and bouts of losing motivation, I did reach my goal. My graduation only awaits a few more grades. At the end of winter there will be a reason to celebrate! Once again I got to recognize organizational skills and determination as my strenghts. My thesis will be handled in this blog with more depth shortly.

For me the best way to mirror my own strength and daring is through my hobby, flamenco. In the summer I read a quote from psychologist Maaret Kallio: "one must write with a hint of fear" (Eeva May 2016). This is true of anything creative and of course for me true also in blog writing, but most of all in flamenco dancing in the form "one must dance with a hint of fear". This thought I have carried with me for the rest of the year. Already during the summer I visited the legendary Amor de Dios academy in Madrid, which demanded some daring. Even though the mid-level course was most definitely the correct, while demanding level for me, I was incredibly pleased when maestra María Juncal did not suggest after the first class of technique that I move to the lower level. Or when I survived the week of classes with Rafael Estevez when I vowed during the first one not to return. This attitude I took with me in the fall to the advanced/professional level course of maestro Alfonso Losa. I dared to step outside my comfort zone, and it was... So challenging, but oh so wonderful...

A great deal of daring and belief in one's own skills has been also needed in this fall's duet project. The made-to-measure tangos de malaga y titi -choreography has been made for me and my fellow flamenca Jaana by our wonderful teacher Elina Robinson. As musicians we have the lovely singer Sirpa Airisto and skillful guitarist Petri Lahtinen. At the beginning of the project we agreed with the choreographer that in every practice together we will get new material and the whole choreography will be assembled in five practices before the Christmas break. Above all the project has given belief in one's own skills and the possibility to analyze one's own dancing.  As the main responsibility of training has been with us dancers, we have gotten the chance to be more even more in charge of our own learning and development. Thanks to this project we have also had the possibility of getting a closer grasp of assembling a flamenco choreography which has further strengthened the experience. Now there is no turning back as the duet will be performed first time at the opening club of the 19th Helsinki Flamenco Festival in early February. I want to already at this stage thank my duet partner Jaana and our musicians for great collaboration. And special thanks go to our radiant teacher-choreographer Elina for having trusted us. Flamenco will carry us on.
Moments of 2016 (Photos by me)





lauantai 17. joulukuuta 2016

Puheenjohtajalta Letra 04/2016

Blogini palaa pian tauolta, mutta sitä ennen julkaisen aiemmin Letrassa 04/2016 julkaistun puheenjohtajan palstani.

My blog will be back shortly but in the meanwhile I publish my Letter from the Chair which has been previously published in Letra 04/2016. The text only in Finnish, sorry about that!

----------------------------------------------------------------

Flamencosta ja yhteisöllisyydestä

Photo by Paula Partanen Productions
Olen elämäni aikana harrastanut useita eri tanssilajeja, niin kansantansseja, hiphopia, modernia jazzia kuin afroakin, ennen kuin löysin flamencon. Vaikka kaikki nämä lajit ovat olleet minulle aikanaan tärkeitä ja niiden parissa olen tavannut ihania ihmisiä, ei mikään niistä ole vienyt minua mukanaan niin kuin flamenco. Mikään näistä muista lajeista ei ole aiheuttanut samankaltaista kokonaisvaltaista elämystä. Olen monesti pohtinut, mikä tekee flamencosta niin ainutlaatuista ja lähes yhtä useasti olen yrittänyt selittää ei-flamencoille tätä flamencon maagisuutta, siinä ikinä onnistumatta.

Kyse lienee siitä, että flamencosta löytyy jotain kaikille, niin kaikille sen piiriin kuuluville ihmisille kuin kaikille aisteillekin. Flamenco on suuria tunteita, se on kuin elämä, erään jäsenemme sanoin: yhtä aikaa ihanaa ja ihan kamalaa. Flamencon monimuotoisuus mahdollistaa kaikkien inhimillisten tunteiden ilmaisun surusta ja vihasta iloon ja intohimoon. Flamenco täyttää estetiikan kaipuun niin näkö- kuin kuuloaistinkin kautta ja onpa joskus sellainenkin olo, että flamencon voi melkein haistaa ja maistaa. Flamenco on myös ystäviä, tuttavia ja yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä.

Mitä tuo flamencon yhteisöllisyys sitten oikeastaan on? Se on sitä, että arvostamme toinen toisiamme riippumatta lajiin syventymisen tai osaamisen tasosta, ja huolimatta siitä luokittelemmeko itsemme tanssijoiksi, laulajiksi, muusikoiksi, fiilistelijöiksi vai kaikiksi edellä mainituiksi. Meillä pääkaupunkiseudun flamencoilla on uskomattoman hieno tilanne, sillä meillä on ympärillämme upea joukko flamencolle omistautuneita ihmisiä, niin ammattilaisia kuin harrastajiakin. Yhdyn Letran päätoimittajan pestin tässä numerossa jättävän Anne Riikola-Sarkkilan päätoimittajapalstallaan 4/2015 esiin tuomaan ajatukseen: “yhdistyksellä ja Letralla on tärkeä tehtävä ammattilaisten ja harrastajien kohtauspaikkana ja keskustelufoorumina. Ammattilainen tarvitsee harrastajia toimiakseen. Harrastajat tarvitsevat ammattilaisia oppiakseen ja kehittyäkseen.” Flamencossa - ja myös Helsingin Flamencoyhdistyksessä - on tilaa meille kaikille. Flamencoa riittää meille kaikille. Ja flamenco myös tarvitsee meitä kaikkia.

Flamencon monimuotoisuuden olen lopulta parhaiten oivaltanut toimiessani hallituksessa, ensin viime kaudella varapuheenjohtajana ja nyt kuluvalla kaudella puheenjohtajana. Jos ennen katsoin flamencoa puhtaasti harrastajan näkökulmasta, olen nyt saanut tutustua lähemmin myös flamencoammattilaisten maailmaan, oppinut liikuntatilan vaatimuksista ja flamencolattian kasaamisesta ja päässyt järjestämään niin pienempiä tapahtumia kuin kansainvälisen tason flamencofestivaaliakin. Olen myös saanut työskennellä yhdessä upeiden ihmisten kanssa, joiden rakkaus flamencoa ja yhdistystä kohtaan on käsin kosketeltavaa.

Kannustankin kaikkia yhdistyksen jäseniä osallistumaan niin yhdistyksen kuin muidenkin flamencoalan toimijoiden järjestämiin tapahtumiin, konsertteihin ja toimintaan. Jokaisella meillä on annettavaa yhteisöömme. Kohdataan toisemme ja keskustellaan avoimesti. Vaihdetaan ajatuksia toisiamme arvostaen, on kyse sitten yhdistyksen tilan tilanteesta, jäsenlehteen kirjoittamisesta, uusien tapahtumien järjestämisestä tai yksinkertaisesti flamencon hienouden ihmettelystä. Yhdistys on meidän kaikkien yhteinen. Yhdessä meissä on voimaa!